Ennen ja jälkeen ensilumen

Ensilumi satoi 10.12.2013 ja suli melkein pois ennen 14.päivän lumimyräkkää, tämän talven ensimmäistä. Myräkän jälkeen maahan jäi n. 30cm, mutta seuraavan päivän vesisade sitä lähti nopeasti madaltamaan. Ennen töihinlähtöä oli kyllä kolalle käyttöä.

Elämämme on jatkunut vauhdikkaasti. Sosiaalisesti ahkeran viikonlopun (ohjelmajohtajani juhlat, T:n Ricouer-seminaari sekä suomalaisperheen sunnuntaibrunssi) "kruunasi" käynti IKEA:ssa. Yläkerran pesuhuoneemme sai uuden ilmeen uudella suihkuverholla (jo kolmas täälläoloaikanamme, kun tuppaavat kosteiden kesien aikaan homehtumaan) sekä joulutunnelma mukavan alun lämpöisen glögin avulla.

Viikon isoin vaikuttava tekijä on ollut ikkunaremontti. Vuokraemäntämme päätti varsin yllättäen vaihdattaa lähes kaikki talon monista ikkunoista, ja siitä on vaivaa riittänyt erityisesti T:lle. Nopeasti työ on edennyt ja ikkunat ovat jo paikoillaan, mutta viimeistely on vielä kesken. Ilmeisimmin saavat homman päätökseen lähipäivinä, mikä on tietenkin toivottavaa, kun joulu niin vauhdikkaasta lähestyy.

Ikäviin asioihin kuuluvat yhdellä lukolla kaikki lasten pyörät yhteenkiinnittävän lukon avaimen katkeaminen. Kirpeässä pakkassäässä joutuivat sitten kävelemään takaisin kotiin. Kävelymatkan johdosta Pikku-O:n koulussa kasvattaman kasvin pienet kukat paleltuivat, eikä itkulta voinut välttyä. Mieltämme ei myöskään nostattanut erään perheenäidin peruttaminen taakseen katsomatta automme takapuskuriin siten, että vaihtoonhan se menee. Autoilijoita riittää liian moneen lähtoon. Ihme, ettei ole pahemmin rysähtänyt.

T:n lukukausi on lopuillaan ja viimeiset luennot ovat ohi. Lauantaina oli kahden kurssin tenttien valvonnat ja tulevana torstaina kolmannen. Tenttien tarkistamisen pitää tapahtua nopeasti, sillä loppuarvosanojen täytyy olla rekisterissä lauantaihin mennessä. Ala-asteella mietin, kuinka onnekas opettaja on, kun saa tarkistaa kaikkien koepapereita. T:a vierestä seuraavana en enää ajattele samoin.

Työnhaku on aivan omanlaisensa prosessi, niinkuin huomasin erikoistumisohjelmiin hakiessani. Hieman erilainen, mutta yhtä kiemurainen on T:n hakuprosessi erilaisiin tehtäviin. Yliopistot ovat kiinnostuneita valmistuviensa onnistumisesta työmarkkinoilla, sillä hyviin tehtäviin siirtyvät ovat mainosta, jonka avulla rahavirta kasvaa. Niinpä tarjolla on monenlaista apua. T kävi viikolla haastatteluharjoituksessa, jossa yliopiston professorit haastattelivat häntä kuvitteelliseen työhön ja antoivat jälkikäteen palautetta ja vinkkejä oikeanmallisen CV:n ja hakupaperien kirjoittamiseen.

Lumimyrsky sattui viikonlopulle, mikä teki käytännönasioista hieman helpompia. Itseäni ei tietenkään naurattanut 45 minuutin aamuinen urakointi pihalla painavan loskalumen kolaamisen parissa, varsinkin, kun aura-auto työnsi aina uuden setin suolalunta tientukkeeksi juuri, kun luulin olevani valmis. Mutta huonomminkin olisi voinut olla. Ajomatka töihin oli haastava, mutta vähäisen liikenteen vuoksi siedettävä.

Lapsilla oli hieman liian kiireinen viikonloppu, minkä huomasi Pikku-O:n herkkyyden lisääntymisestä. Hän lähti suomalaisperheen mukana Suomi-koulun joulujuhlaan, kun E ja Iso-O menivät T:n kanssa BC:lle ensimmäisen tentin ajaksi. Isompien aika sujui aiempaa mukavammin, kun ymmärsivät ottaa mukaansa lautapelin (Dogopoly - eräänlainen versio Monopolista). Tenttivalvonnan jälkeen T nappasi koko kolmikon mukaansa ja vei heidät toisen suomalaisperheen luokse leikkimään, ja lähti valvomaan seuraavaa tenttiään. Sieltä vapauduttuaan he kiirehtivät kirkolle, jossa oli jo perinteiseksi muodostunut suomalainen adventtihartaus. T oli tietenkin pappi, mutta muillekin riitti erilaisia rooleja. E soitti klarinettia, T kitaraa ja meitä Pikku-O:n Suomi-koulukuljetuksissa avustanut T bassoa, pianisti puuttui. Iso-O sytytti kynttilät. Kirkkoon saapui kymmeniä ihmisiä. Joka vuosi siis enemmän. Ensimmäisellä kerralla lisäksemme oli vain kolme suomalaista. Viime vuonna oli jo parikymmentä, ja nyt homma todella lähti käyntiin. Lapsiakin oli paljon. Olen ylpeä T:n panostuksesta!

Kirkon jälkeen T lähti lasten kanssa samoin perinteiseksi muodostuneisiin lasten koulukavereiden perheen juhlaan, johon itsekin saavuin hieman myöhemmin. Saavuin juhlien alkuperäisen loppumisajankohdan aikaan, mutta kenelläkään kymmenistä juhlijoista ei tuntunut olevan kiire mihinkään, joten aikaa vaihtaa kuulumisia riitti minullekin.  Mukavaa.

Joulu lähestyy ja jääkaapin oveen on ilmestynyt kolme toivomuslistaa. E:n lista sisältää pelkkiä lego-paketteja. Pikku-O:n lista on myös täynnä kaikenlaista legoihin liittyvää, mikä ei ole yllätys, sillä isoveli auttoi sen tekemisessä. Iso-O:n suurin toivomus on yli 500 palan palapeli. Kohtuullisen söpöä. Yhtenä jouluna hän toivoi tonttulakkia..

Mukavaa viikonalkua kaikille! Vietämme kihlajaispäiväämme töiden parissa.