Kulttuurien kohtaamisia

Moni asia on alkanut tuntua kotoisalta ja normaalilta puolentoista vuoden asumisen jälkeen. Siksi sitä ihmetettelee, kun eteen edelleen tulee asioita, joiden kanssa ei tiedä, mikä olisi kulttuurisesti oikea ratkaisu. Sinänsä asuinpaikkamme tässä valtiossa on mitä onnistunein; Massachusetts kun edustaa monessa mielessä itselle paljon tutumpaa ajattelutapaa kuin moni eteläisempi osavaltio, mutta erikoisuuksia löytyy täältäkin. Niitä vaan ei enää niin rekisteröi. Paitsi silloin, kun tulee eteen jotain, johon täytyy reagoida.

Jouduin allekirjoittamaan tänään Pikku-O:n koulun tapahtumailmoituksen; Pikku-O oli purrut kaveriaan tavaroista syntyneen riidan päätteeksi. Ilmeisesti asia on nyt puitu loppuun, sillä selityksiin oli kirjattu Pikku-O:n pyytäneen tapahtunutta anteeksi. Jäi silti aika kelju olo. Pidetäänköhän Pikku-O:ta nyt ryhmän pahana poikana? Tuleeko toiselta perheeltä korvausvaatimuksia 'kivusta ja särystä' tai mahdollisesta lääkärikäynnistä? En tiedä, kun tämä on ihan uusi juttu.

Jos oma sisäinen kulttuurikäsitys onkin pieniä yllätyksiä lukuunottamatta melko hyvin sopeutunut täkäläiseen, on haastepintaa vielä kovasti jäljellä päivittäisissä kohtaamisissa muiden kulttuurien kanssa. Joudun todella kamppailemaan itseni kanssa, että löytäisin positiivista ajateltavaa tapaamistani kiinalaisista miehistä. Naiset ovat oikein mukavia, rauhallisia ja ystävällisiä. Sen sijaan muutamaa yksittäistä lukuunottamatta kaikki miehet ovat olleet epäkohteliaita, muita huomioimattomia ja äänekkäitä. Kyynärpäätaktiikkaa ei säästellä bussijonossakaan. Räkivä mies on viimeaikoina ryhtynyt laulamaan falsetissa korvakuulokkeistaan kuulemansa musiikin tahdissa. Kaunista! Ja vieruskaverini ei vieläkään sano minulle mitään. No. Minäkään en enää yritä, joten olemme aivan hiljaa. Tai, minä olen hiljaa. Hän hyräilee laulua "Jingle Bells", tauotta.

Kiinalaisuus on ollut tapetilla muutoinkin nyt kiinalaisen uudenvuoden, Jäniksen vuoden, käynnistyessä. E opiskeli Kiinan kulttuuria koulussa jo syksyllä, mutta Iso-O:llakin on ollut peruskäsitteiden opetusta viime viikkojen aikana. Tänään hän saapui kotiin mukanaan numeroharjoitukset yhdestä viiteen sekä tieto siitä, että hän on syntynyt Kukon vuonna. Samalla selvisi, että me T:n kanssa olemme Tiikereitä, E Vuohi ja Pikku-O Sika. Aika hauskoja pikkuyksityiskohtia. Kuten sekin, että E:n nimi on kiinaksi "Easily Happy".

Monikulttuurisuus ei suinkaan rajoitu kiinalaisiin. Omalla englanninkurssillani on muutaman kiinalaisen naisen lisäksi pari korealaista miestä, yksi japanilainen, kolme iranilaista, yksi irakilainen, yksi libyalainen, yksi sveitsiläinen ja minä. On hauskaa, miten koemme tämän sveitsiläisen miehen kanssa olevamme kuin samasta maasta, vaikka Suomessa ollessa sveitsiläisiä ei varsinaisesti ihan maanmiehikseen hahmotakaan. Tunnelma kurssilla on mukavan rento, ja sain kuin sainkin opettajakseni hauskan kukkakassimiehen. Tämä avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluva mies saa omilla vivahteikkailla tarinoillaan aukeamaan jälleen uuden ulottuvuuden tähän kaksinaismoralistiseen valtioon. Maanantai-illat ovat myöhäisestä ajankohdastaan (klo 17.30-20.45) huolimatta oikea henkireikä. Aksenttini ei enää tule korjaantumaan, mutta toiveissa on, että kevään jälkeen tekstiä tulisi suusta ulos samalla vauhdilla kuin suomeakin. Syitäkin tähän olisi. Arkielämän lisäksi pitäisi selvitä Havaijin esityksestä ja erityisesti kesäkuun 29. päivä Philadelphiassa olevasta lääkäritentin suullisesta osiosta (USMLE Step 2 CS). Kaikkeen sitä tulee ryhdyttyä!

Meidän yli kolme viikkoa flunssan kourissa kärsineen perheemme viikonloppuun ei kulttuuria taida kovin kuulua. Mitä nyt hieman näin perjantai-illan kunniaksi. E kävi juuri ystävänsä syntymäpäivillä (Kids Street) ja T osallistui ranskalaisten kanssa juutalaiselle sapattiaterialle. Nyt hän on katsomassa ranskalaista elokuvaa, josta on tarkoitus kirjoittaa viikonlopun aikana arvio. Ja kun maanantaina on vielä tenttikin, on odotettavissa vahvasti ranskalaisittain itseään artikuloiva mies viettämässä aikaansa työhuoneessamme.

Täytyykin ottaa meidän työhuoneemme tietokone muualle, jotta meille on mahdollista soittaa Skype:lla. Kuulemisiin!