Lumisadetta ja kielenopiskelua

Viime yönä alkoi sataa lunta ja ennustuksen mukaan sade jatkuu pitkälle ensi yöhön. Lunta pitäisi kertyä yhteensä 12-20 tuumaa (eli 30-50cm). Muu porukka on joko tilanteen hyväksyvänä (T) tai erittäin innoissaan (E, Iso-O ja Pikku-O) lumisateessa urakoimassa ensimmäistä 25cm lumikertymää pois pihatieltämme. Selvää on, että nämä aamuiset lumityöt eivät tule riittämään. Kaikki koulut ovat kiinni ja sekä Bostonin kaupunginjohtaja Menino että Massachusettsin kuvernööri Patrick kehottivat kaikkia hätätöitä tekemättömiä työntekijöitä pysymään pois työpaikoiltaan, jotta tiet saadaan pidettyä puhtaina lumesta ja tyhjinä tukkivista ajoneuvoista, potilaat vietyä sairaaloihin viiveettä ja ylimääräisiltä onnettomuuksilta vältyttäisiin. Luen itseni tähän hätätöitä tekemättömään porukkaan kuuluvaksi - tilanne olisi toinen, jos kaikki USMLE-tentit olisi suoritettu ja työskentelisin nykyisen pimeän ja ahtaan nurkkaukseni sijasta sairaalarakennuksen valoisalla 12.kerroksen osastolla. No, nyt näkymien puuttuminen toi ylimääräisen vapaapäivän, joten mikäpä tässä on nautiskellessa kiireettömyydestä ja mahdollisuudesta mennä mietteissään alkuviikon tapahtumiin.

Olen lisääntyvässä määrin kyllästynyt omaan kömpelyyteeni englanninkielen puhumisessa, ja kyllästyspisteen saavuttaminen johti ilmoittautumiseen MGH:n järjestämälle kielikurssille. Sairaala järjestää säännöllisesti työntekijöilleen erilaisia työntekoa helpottavia kursseja (mm. englanti, espanja, tietotekniikan uudet sovellukset ym), ja kursseille on mahdollista osallistua myös meidän työtä palkatta tekevien tutkijoiden. Tänä keväänä on suuren kysynnän vuoksi tarjolla englanninkielen kurssi Post Doc-tutkijoille, ja ilmoittauduin innokkaasti. Maanantaina oli kurssin ensimmäinen ilta ja tasokoe.

Etukäteen ajattelin tasokokeen olevan elämäni ensimmäinen tentti, jossa huonosti pärjääminen ei haittaa. Minkäänlaista tenttistressiä ei siis ollut lainkaan. Kunnes. Jokainen n. 60 osallistujasta sai eteensä 100-kohtaisen monivalintaruudukon ja kysymykset sisältävän vihkosen. Kysymyksistä 20 ensimmäistä olivat kuullun ymmärtämistä ja loput 80 luetun ymmärtämistä, kielioppia ja sanaston hallintaa testaavia kysymyksiä. Tilanne oli tuttu parin vuosikymmenen takaa ylioppilaskirjoituksista ja sisälläni loksahti taas päälle "tentti, pakko tehdä parhaansa"-moodi. Suomalaisen koulujärjestelmän kielioppiin ja oikeinkirjoitukseen ym. parikymmentä vuotta sitten panostanut systeemi kantoi hedelmää. Sain kaikki oikein aiheuttaen hämmennystä ympärilläni olleissa muissa tenttijöissä, joiden pistejakauma oli 62-89. Nyt odotan pienellä jännityksellä, hyväksytäänkö minua kurssille lainkaan. Harmi, että sitä puhumista ei testattu! Kertoessani T:lle tästä liian hyvin menneestä tentistäni, antoi hän ohjeeksi todeta:"Yes, I know the grammar, but I am here to learn how to communicate!" Tämä kommunikointipuoli kun jäi vähän heppoiseksi taannoisessa koulumaailmassa.

Kurssinpitäjä on aivan ihastuttava ikäiseni mies. Hän saapui paikalle hieman myöhässä:"Sorry, I am late! Oh my Gosh, everybody is here!", ja jatkoi elokuvista tutulla karikatyyrisellä liikehdinnällä kukkakassiaan heiluttaen ottaa tilannetta haltuun. Hän sai porukan selvästi rentoutumaan, ja vaikka organisointikyky häneltä puuttuikin, saimme tentin tehtyä ja mieli jäi kaikille varmasti hyväksi. Täytyy toivoa, että pääsen hänen kurssilleen. Voin hyvin kuvitella, että kielenopiskelu voisi olla melkoisen mukavaa.

Englanninkielen puhumista tuli keveästi harjoiteltua myös tiistaiaamuna. E:n ja Iso-O:n ELL-opettajat (ELL=English Language Learners) järjestivät Mason-Rice-koulun 32 vieraskielisen oppilaan (koulun oppilasmäärä on n. 500 kaikkinensa) vanhemmille kahvitilaisuuden koulun kirjastossa. Ajattelin piipahtaa paikalla E:n ja Iso-O:n mentyä luokkiinsa, mutta tilaisuus oli suunniteltu sellaiseksi, että poistuminen ennen sen loppumista ei ollut mahdollista, joten olin paikalla yli tunnin. Sain mahdollisuuden kysyä E:n ja Iso-O:n edistymisestä, ja ainakin opettajat tuntuivat tyytyväisiltä. E on kuulemma jo vaiheessa, jossa sanojen monimerkityksellisyys alkaa aueta, ja Iso-O:n kanssa on myös edetty suunnitelmien mukaan. Parin kuukauden päästä on vuosittanen Massachusettsin osavaltion vaatima kielikoe, jonka jälkeen on strukturoidumpaa tietoa molempien ymmärtämisestä, puhumisestä, lukemisesta ja kirjoittamisesta verrattuna muihin samanikäisiin paikallisiin lapsiin. Odotan mielenkiinnolla. On kyllä todella hienoa, että lapsemme saavat ylimääräistä tukea kielitaitonsa kehittymiseksi, vaikka emme tänne ole suunnitelleetkaan jäävämme.

Lumisade jatkuu ja reippaat lumityöntekijät ovat vieläkin ulkona. Ehkä kohta on syytä pitää tauko ja tulla sisälle nauttimaan pitkään hautuneesta riisipuurosta ja lämpimästä kaakaosta.