Elämää työn ulkopuolella

Pelkkää työntekoa elämäni ei suinkaan ole ollut, vaan olen saanut nauttia kaikenlaisesta oheistoiminnasta. Ainoastaan kahden työkaverini "Baby Shower" jäi harmikseni väliin. Olisihan se ollut hauska kokemus päästä näkemään kuulemani mukaan melkoinen kasa vauvatavaraa ja näkemään, mitä moinen juhla oikeasti tarkoittaa.

Pari viikkoa sitten meillä oli pakollinen, keskellä päivää oleva Retreat. Stroke Fellow piti huolta kaikesta aivohalvaukseen liittyvästä ja kantoi Stroke Code-hakulaitetta, pakistanilainen Bilal, neljännen vuoden erikoistuja, kaikesta muusta. Me muut menimme pienen järven toisella rannalla sijaitsevaan ravintolaan herkuttelemaan (Jimmy's Tavern and Grill). Ajattelin, etta asiaan varmaan liittyy jotain virallista, mutta niin ei ollut. Olimme ensin kolme tuntia syömässä, minkä jälkeen lähdimme keilaamaan. Kaikki tämä neurologian klinikan piikkiin. En todellakaan valita. Olihan tämä mahtava pakollinen osa erikoistumista. Koska mitään virallista ei ollut, ehkä tavoite oli vain tutustuttaa meitä kaikkia toisimme, jotta yhteistyö sujuu paremmin? Tutustun mielelläni myöhemminkin. :)

Auton kanssa olen peukalo keskellä kämmentä, ja siksi aina ikävä tunne vatsanpohjalle saapuu, kun mikä tahansa merkkivalo syttyy palamaan. Viime viikolla etupaneli ilmoitti, että rengaspaine on liian vähäinen. Kävin täyttämässä renkaat, mutta hieman huolestuneena katson ajajanpuolen eturengasta edelleen. Onkohan siinä pieni reikä? Täytyy varmaan vähän opiskella renkaanvaihtoa hätätilannetta varten. Alkaen siitä, mistä löydän vararenkaan ja tunkin. En tykkää. Toinen pieni harmillinen asia on, että takapuskuriini on ilmestynyt pienen pieni kuhmu ja maalirikko. Joku on selvästi peruttanut koukkunsa kanssa tömähtaen autooni, eikä ole huomannut tai ainakaan välittänyt, sillä minkäälaista huomautusta minulle ei jätetty. Harmi on pieni, mutta en tykkää tästäkään.

Pääosin olen viettänyt vapaa-aikaani kotosalla lukemisen ja rentoutumisen parissa. Eilen kuitenkin pääsin viettämään iltaa suomalaisperhe L:n kotiin. Pikkutytöt parveilivat ympäriinsä innokkaasti, kun saavuin, mutta menettivät kiinnostuksensa illan pimentyessä, ja nukahtivat söpösti sohvalle aikuisten istuessa pitkän kaavan mukaan pöydän äärellä herkuttelemassa. Ihania herkkuja grillatuista katkaravuista pihvien kautta jälkiruokaan viineja unohtamatta. Kiitokset J ja T!

Pihapuumme isoon oksankoloon on muuttanut pesukarhuperhe. Söpöiltä näyttivat sieltä kurkistellessaan. Rajatonta riemua en kuitenkaan koe, sillä olen hieman hermostunut vesikauhumahdollisuudesta, vaikka todennäköisyys niin pieni onkin. Mutta, mitäpä teen. Ei auta käydä kysymässä, josko muuttaisivat johonkin muualle.