Neurologia (PGY2): Toisen neurologia-kuukauden ensimmäinen puolisko - Stroke

Periaatteessa vaihdamme palveluspaikkaamme kuukausittain, mutta erityisesti ensimmäisenä vuonna näytämme usein pilkkovan kuukauden kahteen osaan. Elokuun ensimmäiset 15 päivää olin Stroke-tiimissä yhdessä pakistanilaisen Uzman ja kalifornialaisen Pujan kanssa. Stroke-fellow, intialainen Sanjeeva, toimi välikätenämme intialaiseen professori Moonisiin, venälaiseen professori Vydriniin ja massachusettsilaiseen professori Hall:iin. Melkoinen kulttuurien sekamelska. Toinen meistä junioreista, minä tai Uzma, huolehti teho-osastolla olevista potilaista ja kantoi ns. stroke-hakulaitetta, toinen osastopotilaista ja niihin erityisesti liittyneistä paperitöistä. Minä aloitin teho-osastolla ja lopetin osastolle. Työskentelimme 12 päivää putkeen saadaksemme vapaan viikonlopun, vuorotellen tietenkin. Työviikonlopun aikaan juniori huolehti vain osastopotilaista. Fellow:n vastuulla olivat tuolloin kaikki teho-osastolla olevat. Päivittäinen työtuntimäärä liikkui n. 11 tunnin kieppeillä, mikä on vähemmän kuin sisätaudeilla.

Päivien kulku oli pääosin seuraavanlainen:
7.15 Sign out erikoistuvien huoneessa. Yön tapahtumien sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimustulosten kirjaaminen päivittäisiin Progress Note:ihin
8-9 joko Morning Report tai Radiology-meeting
9-10 omien potilaiden tapaaminen ja tutkiminen
10-12 kierto erikoislääkärin kanssa
12-13 Noon Conference
13-14 kierron lopettaminen tai mikäli professori halusi kiertää fellow:n kanssa meidän ollessamme Noon Conference:ssa, suunnitelman kertaaminen kaikkien potilainen osalta
14-17.30 uloskirjoittamiset, akuutit asiat ym.
17.30 sign out yövuorolaiselle aika pitkän kaavan mukaan, sillä samaan aikaan paikalla olivat Stroke-, yleisneurologiaosasto- ja konsultaatiotiimit
18-19 Kotiinlähteminen riippuen edellä olevien sign-out tehokkuudesta

Se meistä, joka oli teho-osastovuorossa, oli jotakuinkin valmis päivittäisten tekstien ja suunnitelmien osalta ennen Noon Conferencea, sillä aloitimme kierron aina teho-osastolta, ja keskustelimme toivomuksistamme hoidosta vastaavan teho-osastotiimin kanssa. Paperityön määrä oli siis huomattavasti pienempi kuin osastolla. Päivittäinen teksti laadittiin tietokoneohjelmalla, joka otti suuren osan tiedoista automaattisesti, joten tekstin tekemiseen ei hirveän kauan uponnut - paitsi ensimmäisellä kerralla. Näita ensimmäisiä kertoja tuli harjoiteltua hakulaitteen pärahdettyä käyntiin. Suuri osa soitoista oli kysymyksiä liittyen yon aikana saapuneisiin potilaisiin, jotka olivat jo jonkun muun kuin stroke-tiimin hoidossa, osa soitoista oli konsultaatiopyyntojä, ja noin 1/3 ns. Stroke Code-activation.

Stroke Code-activation on pyrkimys lyhentää aikaa aivohalvauksen oireiden alusta hoidon aloittamiseen. Stroke Code aktivoidaan, kun oireiden alusta on vähemman kuin 12 tuntia ja kun oireiden syy epäillään olevan stroke. Usein ei ole. Epäily riittää. Jokatapauksessa hakulaitteen kantaja lähtee heti paikalle. Päiväsaikaan paikalle saapuvat heti myös seniori, fellow, erikoislääkäri, laboratoriohoitaja, iv-hoitaja ja farmaseutti. CT on valmiudessa. Juniori aloittaa NIHSS:n tekemisen välittomästi saatuaan tietää perusasiat ja oireiden alkuajankohdan. NIHSS tulee yleensä saatettua loppuun potilaan jo matkatessa kohti CT-huonetta, jossa CT-kuvauksen lisäksi suoritetaan CTA (suonien kuvantaminen). Sopivat potilaat saavat liuotushoidon, neurologinen tutkimus suoritetaan yksityiskohtaisemmin, ja potilaat matkaavat teho-osastolle jatkohoitoon. Liian myöhään saapuneet, mutta stabiilit potilaat otetaan osastolle. Käytössämme on Stroke Package, mikä on paksu vihko erilaisia lomakkeita. Ne pitää kaikki täyttää, nimetä, allekirjoittaa, leimata ym. Käsittämättömän vanhanaikaista. Iso osa potilaista kuvataan myös magneetilla (muttei läheskään samassa määrin kuin MGH:ssa), kaikkien sydän tutkitaan ultraäänellä, kaikkien A1C-ja kolesteroliarvot tutkitaan. Tapauksesta riippuen tehdään kaikenlaista muuta. Liuotetut potilaat siirtyvät tavalliselle osastolle voinnistaan riippuen 24 tunnin kuluttua tai myöhemmin.

Osastolla olevat potilaat ovat joko teho-osastolta siirrettyjä tai suoraan osastolle otettuja stabiileja potilaita. Tai potilaita, joiden ennuste on niin huono, ettei teho-osastohoidolle ole tarvetta. Viimeksi mainittuja ovat mm. isot aivoverenvuodot tai isot aivoinfarktit, jotka aiheuttavat syvän tajuttomuuden. Osastopotilaiden hoidosta vastaavalla juniorilla on paljon paperityötä. Hän myös vastaa potilaiden hoidosta aivan toiseen tapaan kuin teho-osastolla oleva. Päivittäiset tekstit pitää olla valmiita, periaatteessa käsinkirjoitettuja, mutta koneella kirjoitetut ja printatut ovat myös ok, ennen kierron loppumista, jotta erikoislääkäri pystyy ne allekirjoittamaan. Sittenpähan ne on tehty.

Tiistaisin minä ja Uzma lähdimme poliklinikalle iltapäiväksi, ja Puja jäi yksinään hakulaitteen kanssa vastaamaan kaikesta. Fellow oli kyllä hyvin apuna. Palasimme neljän aikoihin auttamaan. Torstaisin oli Pujan vuoro olla poliklinikalla, mikä ei aivan hirveästi meidän iltapäiväämme muuttanut. Seniorin rooli kun on lähinnä olla avuksi, kun sitä tarvitaan, ei niinkään tehdä kaikkea sitä paperityoviidakkoa, mihin juniori joutuu sotkeutumaan.

Unohdinkohan jotain? Tilaisuus korjata saapuu jo parin viikon päästä, kun palaan aivohalvauksen pariin. Tässä välissä opiskelen vähän EEG:n tulkintaa sekä lomailen viikon perheen saavuttua tänne seurakseni.