Lasten loman kotiosuuden loppu

Ehdin juuri kotiin heiluttamaan Suomeen lähteneelle perheelleni. Viime vuoden tavoin kurvasin pihaan yhtä aikaa taksin kanssa. Taksi oli 15 minuuttia etuajassa, joten ehdimme vielä viimeiset lähtöhalit ennenkuin porukka lähti ilmastoidulla taksilla kohti kenttää. Minä jäin tänne hikisen kosteaan taloon jatkamaan jatkuvasti kuumenevissa keleissä pärjäämistä. Huomiselle on taas luvassa "heat advisory". T:a ei yhtään harmittanut jättää näitä lämpötiloja taakseen.

Paljon ehti tapahtua ennen matkan varsinaista alkua. T lähetti sähköpostitse ja vei fyysisesti 550 printattua sivua tiukkaa tekstiä sisältävän väitöskirjansa viimeisen, ns. väitösversion vastaväittäjilleen ja tiedekunnalle. Samalla hän ilmoitti virallisesti väitöspäivänsä tiedekunnan sihteerille, joka välittomästi julkaisi sen. Lasten kanssa hän kävi muutamaan muuhunkin otteeseen BC:lla asioitaan hoitamassa sekä Newtonin kirjastossa viilentymässä. Perjantai-iltana hän lähti E:n kanssa Iso-O:n seuraksi Bostonin Esplanadelle katsomaan Despicable Me-elokuvaa muutaman muun Iso-O:n kaveriperheen sekä satojen muiden bostonilaisten kanssa. Pikku-O hieman pahastui jouduttuaan jäämään kotiin myöhäisestä ajankohdasta johtuen, mutta korvaukseksi vietimme söpön äiti-poikaillan jäätelön ja elokuvan parissa. Pieni istui käpertyneenä sylissäni. Isommilla oli ollut mukavaa. Jopa E:lla, joka alkuun hieman tavoilleen uskollisena kyseli, onko pakko lähteä.

Sain yleiseltä syyttäjältä rangaistuksen uhalla haasteen saapua todistajaksi oikeuteen joulukuisen kolarini ansiosta. Koska tilanteen kanssa on ollut monenlaista ongelmaa, säikähdin aika paljon. Mieleeni tuli, että toinen osapuoli jälleen yrittää muuttaa tarinaansa ja saada minut maksamaan. Mielessäni myös vilahti ajatus tilanteesta, jossa joudun miettimään, kenelle soitan ("I have a right to one phone call"). Myönnetään, hieman pitkälle mietittyä. Meitä on onneksi auttanut koulusta ja kirkosta tuttu lakimiesisä. Hän ystävällisesti soitti syyttäjälle ja selvitti, mistä oikein on kyse. Minun ei nyt tarvitsekaan mennä. Mikäli kuski saa vakavammat syytteet (kuten humalassa ajaminen ja karkaaminen rikospaikalta), saatan myöhemmin joutua, mutta murehdin sitä vasta sitten. Kiitokseksi saamastamme avusta kutsuimme lakimiehen kolmilapsisen perheensä kanssa meille syömään. Heidän lapsensa ovat pari vuotta E:a vanhempi poika, E:n ikäinen poika ja Iso-O:n ikäinen tyttö. Ilta hujahti nopeasti tämän avuliaan ja hyväntahtoisen perheen parissa.

Kuumien kelien vuoksi ulkoilu on jäänyt vähäiselle. Lapsilla on siis ollut aikaa erilaisiin projekteihin. Iso-O värkkää muutenkin aina jotain, mutta tällä kerralla syntyi jotain aika ainutlaatuista. Iso-O:n tekemistä hahmokorteista E keksi, että niitä voisi hyödyntää pelissä. Syntyi lautapeli, jonka monimutkaiset ohjeet E kirjoitti neljälle paperille pienikokoisella tekstillä. Testasimme peliä yhdessä viikonloppuna, ja sehän toimi. Muutaman pikkuparannuksen jälkeen E ja Iso-O alkoivat kirjoittaa ohjeita tietokoneelle - ja tuunasivat ennen lähtöä itse pelilautaakin siten, että tällä hetkellä se on jaloilla seisova, hieman korotettu malli. Ehdotin idean myymistä muutamalla kymmenellä miljoonalla jollekin pelifirmalle, mutta ihan siihen vaiheeseen ei vielä päästy. Ehkä Suomi-loman jälkeen sitten. :)

Televisiosta tulee jatkuvasti kaikenlaisia elokuvia, joista mm. Yksin kotona-sarja on iskeytynyt E:n toivelistalle. Viikonloppuna katsoimme ykkösen ja kakkosen, kun sattuivat tulemaan kerrankin inhimilliseen aikaan. Sen verran tekivät vaikutuksen isompiin, että pitkiäkin repliikkejä on kuulunut kertailtuna ilta toisensa jälkeen. Ja Pikku-O totesi pitävänsä T:a kädestä kiinni, ettei Islannissa käy "Home Alone two" (elokuvassa perheen kuopus menee vahingossa New Yorkin koneeseen). En tiedä, mistä kertoo se, että illalla Pikku-O kiljui kurkku suorana ja Iso-O:kin lähti ajatukseen mukaan, että E:n sängyssä makaava E onkin zombi. Jouduimme laittamaan valon päälle ja tarkistamaan asian.

Kone Islantiin lähtee 15 minuutin kuluttua. Odottelen vielä hetkosen, josko minulle soitettaisiin. Erittäin outo sattuma on, että samalla lennolla lentää islantilainen työkaverini A sekä norjalaisen työkaverini sisko. Pieni on maailma suuressakin maailmassa.