Turvallisuutta ja haasteita

Ja taas on yli viikko vierähtänyt ilman päiväkirjamerkintöjä. Olemme juhlineet, melunneet ja touhunneet entiseen malliin. Seuraavana niistä muutamia makupaloja. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa keskitytään ensisijaisesti arjen tapahtumiin, toinen käsittelee järjestämäämme Vappu-juhlaa.

Jotta T:lle ei jäisi liikaa aikaa perustyölleen eli väitöskirjan kirjoittamiselle, järjestää sekä hän itse että kaikki muut (minä mukaan lukien) hänelle kaikenlaista oheistoimintaa. Hassuin ehkä oli viattoman sähköpostiviestin johtaminen koulun 4. luokkalaisten 'Bike Safety Day':n koordinaattoriksi. T nimittäin laittoi syksyllä PTO (Parent-Teacher Organization):n johtajalle viestin, kuinka vanhempia voisi opastaa kunnostamaan lastensa pyörät sellaisiksi, että niillä on mahdollista ajaa. Yksi tavallisimpia virheitä on ajaa aivan liian pienellä pyörällä satula aivan liian matalalla. Viestin vuoksi T nimitettiin koulun vuosittain tapahtuvan, neljäsluokkalaisille järjestettävän turvallisuuspäivän koordinaattoriksi. Valmisteluja on pitänyt tehdä viikkoja, erilaisissa palavereissa istua, ja monenlaisiin tahoihin (mm. Newtonin poliisilaitos) olla yhteydessä. Itse pyöräilypäivä oli viime viikolla.

T lähti jo aikaisin aamulla koululle valmistelemaan päivää muiden 'vapaaehtoisten' kanssa. Vanhempia tarvittiin 10 kpl/luokka ja luokkia on neljä. Lisäksi täytyi olla polkupyörien kunnon tarkastava porukka, turvallisuusvideosta vastaava porukka ym. Liikunnanopettajalla oli luonnollisesti suuri rooli, mutta T oli kaikkea koordinoiva henkilö. Saapuessamme koululle T:a myöhemmin, oli normaalin muutaman polkupyörän sijaan iso osa pyörätelineistä täynnä. Sehän näytti ihan suomalaisen koulun pihalta! T seisoi huomioliivi päällään ja opasti monentaitoisia oppilaita - ja vanhempia - laittamaan pyöränsä oikeisiin telineisiin tarkastusta varten. E ja Iso-O olivat selvästi ylpeitä. Yksi oppilas ei ollut tuonut vanhempien allekirjoittamaa lappua mukanaan, joten hän ei päässyt pyöräilemaan päivän aikana mentyä reittiä, ja koska kaikilla ei ollut polkupyöriä, oli sekä E:n että Iso-O:n vanhoja pyöriä lainattu. Päivän jälkeen T kertoi, miten paljon helpompi tapahtuma on järjestää ensi vuonna (kyllä, hän on varmasti koordinaattori ensi vuonnakin, halusi tai ei, ja sitä paitsi, meillä on silloin neljäsluokkalainen itselläkin), kun nyt tietää, miten se menee, mitä siihen kuuluu, ja kehen olla yhteydessä. Lasten mukana pyöräilleen poliisin lisäksi reitin varrella oli ollut poliisiauto turvallisuutta lisäämässä.

Tämän aikaa ja energiaa vaativan tapahtuman lisäksi heinäkuussa alkava työni on aiheuttanut lisätaakkaa T:lle. Tarvitsemme toisen auton, sillä vaikka automme pääosin vain seisoo pihallamme, on sille tarve kaupassakäyntiä ja erityisesti Pikku-O:n ensi vuonna jatkuvaa puheterapiaa varten. Niinpä T on nähnyt vaivaa ja selvittänyt, mitä on tarjolla, missä ja mihin hintaan. Tämä selvittely tuotti tuloksen, ja lähdemme tänään hakemaan meille uuden kauppakassin (tai tämä kauppakassi tulee kyllä olemaan minun työmatkavälineeni). Mitään Ferraria emme edes harkinneet: hinta, pieni kulutus ja kohtuullisen vähäiset mailit ratkaisivat, meille tulee pikkuinen Hyundai Accent.

Onneksi T:lla on ollut jotain kivaakin. Perjantain Department Social-tapahtuma on vuosittainen Filosofian laitoksen juhla, johon perheet ovat tervetulleita. Jätimme kuitenkin menemättä, sillä se on aina aika myöhään ja meillä oli hieman valmisteltavaa seuraavan päivän Vappu-juhlaamme varten. Mukavaa hänellä oli ollut, ja mikä tärkeintä, hän oli saanut varmistuksen yhdeltä avainprofessorilta, että hän mielellään tulee yhdeksi hänen väitöskirjansa lukijaksi. Toinen kiva juttu oli eilisiltainen Red Hot Chili Peppers-konsertti TD Garden:issa. Hän ei olisi väsymykseltään jaksanut lähteä, mutta konsertti taisi olla käymisen arvoinen.

Meillä muilla on ollut normimeininkiä. Suomenkieli on lapsille yhä haastavampaa. Vai mitä itse sanotte kolmasluokkalaisen, jouhevasti englanninkielistä tekstiä lukevan ja lähes virheettömästi kirjoittavan E:n tekemästä suomenkielisestä kauppalistasta:" Yuhlavattet (=juhlavaatteet), yuhlakegat (=juhlakengät), lenkarit (=lenkkarit)". Nauroimme listalle yhdessä jälkikäteen, mutta todellisuus on nyt tämä - lapsemme osaavat virheettömämmin englantia kuin omaa äidinkieltään.