Gourmet-Potter

Lauantaiset päivällisvieraamme, professori G, ja eteläafrikkalais- sekä kolumbialaisystävämme ihmettelivät jälleen kerran T:n ruoanlaittokykyä. Ja tottahan se onkin. Meillä tylsä arkiruoka syntyy pääosin minun toimestani ("Äiti, mitä TÄMÄ on?") ja gourmet-kokkailusta ja/tai suunnittelusta vastaa T. Tarjolla oli alkupalaksi suomalaisten hapankorppupalojen päälle levitettyä raejuustoa, joka oli koristeltu kirsikkatomaattipalalla ja maustettu mintulla, pippurilla ja merisuolalla. Pikku-O kävi napsimassa monta aina kun silmä vältti. Pääruoaksi söimme tomaatti-mozzarella-pesto lohta ja herkulliseksi maustettua israelin couscousia. Ja jälkiruoaksi minun tekemääni karpalopiirakkaa. Oli taas hauska ilta. Näitä lisää.

Sunnuntaina kaunis syksysää mahdollisti ulkoilun ilman takkia, ja lähdimme käymään pitkästä aikaa kirjastossa. Pikku-O ja E pyöräilivät, Iso-O halusi mennä potkulaudalla, ja minä juoksin. Valitsin juoksun pelkästään siitä syystä, että Pikku-O:n pyöräily - niin hienosti kun se jo sujuukin - on vielä melkoisen holtitonta. Kun matka kirjastoon on vilkaan tien vierellä olevaa, kapeaa ja huonokuntoista kävelytietä pitkin, pitää olla vähän varmistamassa, ettei pyörä ajaudu autoalueelle.

Kirjastossa Iso-O ja Pikku-O valitsivat helposti 10 kirjaa kumpikin. Sen sijaan E:lla oli yhtä hankalaa kuin aiemminkin. Hän haluaisi olla sataprosenttisen varma jokaisesta lainaamastaan kirjasta, ja viettää aikaa sohvalla istuen, kirjoja jo kirjastossa kannesta kanteen selaillen. Ja saa kasaansa 1-2 kirjaa samassa ajassa. Kun tiedostin tämän, nostin hyllystä ensimmäisen Harry Potterin, ja kysyin, josko E:a kiinnostaisi. Hän katsoi muutaman ensimmäisen sivun, ja lupautui aavistuksen vastahankaisena ottamaan sen mukaan. Kotona sivuja alkoi kääntyä nopeampaan tahtiin, ja muutaman päivän jälkeen hän on jo sivulla 100. Olen enemmän kuin iloinen. E lukee hyvin, mutta valitsee mielummin tietokirjoja. Kaunokirjallisuutta hän ei ole oikein vielä löytänyt - mahdollisesti monimutkaisemman kielen vuoksi. Mutta josko nyt ura aukeaisi.

Viikonlopun viimeiset tunnit vietin E:n luokkakaverin kotona tutustuen jälleen kerran uuteen vanhempikokoonpanoon. Niinkuin aiemmin olen kirjoittanut, jaetaan luokat joka vuosi uudelleen, ja n. 2/3 luokkakavereista vaihtuu. Jos oma aksenttini joskus harmittaa, näyttää siitä kärsivän muutkin. Juttelin pitkään täällä 20 vuotta asuneen isän kanssa, ja kuulin melkein heti ensimmäisestä lauseesta, että hän on alunperin venäjältä. Tapaaminen oli kaikkinensa aiempien kaltainen - seisoskelimme keittiössä naposteltavien ja juomien äärellä jatkuvasti kohoavan äänimassan lopulta tehdessä keskustelusta mahdotonta. Siinä vaiheessa yleensä hipsin puolihuomaamattomasti pois.

Alkuviikko on sujunut ilman tavanomaisesta poikkeavaa, mutta loppuviikoksi on tiedossa piristystä arkeen. Olemme tänään saamassa japanilaistuneen suomalaisvieraamme suoraan Washington DC:stä yläkertaamme majoittumaan, ja mikä melkein kummallisempaa, etelävaltioistunut North Carolina-ystävämme tulee perässä lauantaina. Mahtavaa!