Espanjan ympärillä

Julkiset koulut eivät tarjoa vieraankielenopetusta, mutta kaikissa kouluissa on mahdollista osallistua maksullisiin kielikerhoihin. Mason-Rice:ssa ilmoituksen mukaisesti vaihtoehtoina olivat espanja ja ranska; muissa kouluissa olisi ollut näiden lisäksi tarjolla myös italiaa ja kiinaa. Koska E on jo kolmasluokkalainen, ja Suomessa edessä olisi ollut vieraankielen aloitus, annoimme hänelle mahdollisuuden valita espanjan ja ranskan välillä. E pohti pitkän, ja päätyi ranskaan. No. Kun kerhot lokakuun alussa alkoivat, tuli ilmoitus, että ranskakerhoon ei ollut riittävästi halukkaita. Pitkällisten selvittelyjen jälkeen E - aavistuksen pettyneenä - saatiin mukaan espanjakerhoon, ja tiistaina oli hänen ensimmäinen kertansa. Ryhmässä on vain 8 eri-ikäistä ja eritasoista lasta aloittelijoista jo pidemmällä olijoihin. Itselläni ei ole suuria luuloja E:n espanjankielen kehittymisestä, mutta ei kai pienestä altistumisesta haittaakaan ole. Alkuinnottomuudesta huolimatta E oli tunnin jälkeen iloinen, ja lupasi mennä uudelleen. Pari kaveriakin sieltä löytyi.

Löyhällä ajatusketjulla pääsemme espanjankielestä uuteen lastenhoitajaamme. Saimme tiistaiaamuna tietää, että pääsisimme Boston Ballet:in Romeo ja Julia-näytelmään torstai-iltana. Oma tuttu lastenvahtimme on muuttanut Maine:een Colby Collegeen, ja on syksyn Espanjassa vaihdossa. Olin yhteydessä hänen suomalaiseen äitiinsä, joka vastasi Espanjasta, ja järjesti meille pienien kiemuroiden jälkeen naapurintyttönsä A:n. A on vasta 14-vuotias Highschool Freshman (eli lukion ekaluokkalainen, syntynyt vuonna 1997!). A:n etninen tausta on kolumbialaisen äitinsä puolelta espanjankielinen. Kielitaito ei sellaisenaan ole A:lle siirtynyt, sillä heidän kotikielensä on yhdysvaltalaisen isän vuoksi aina ollut englanti.

Pitkän alustuksen jälkeen itse torstai-iltaan. Pienikokoinen, ja hyvin nuorennäköinen lapsenvahtimme saapui reippaana reppuaan kantaen kuuden jälkeen juuri parahiksi näkemään kaiken tarpeellisen ennenkuin meidän T:n kanssa piti lähteä. Lapset löysivät hänen kanssaa heti saman sävelen, ja jälkikäteen kuulin sekä A:n että lasten kertomana kaiken menneen oikein hyvin. Nyt meillä on jälleen lastenhoitaja, joka potentiaalisesti on käytössämme monta vuotta. Potentiaalisesti siksi, ettemme todellakaan tiedä, kuinka kauan täällä itse pystymme sinnittelemään, mutta ainakin A:n puolelta on tiedossa, että Highschool (=asuminen vanhempien kotona) kestää neljä vuotta. Keskitymme positiiviseen puoleen. Jee. Vaikka täytyy tunnustaa, että hieman hätkähdytti sen tosiseikan ymmärtäminen, että kun lastenvahti on vain kuusi vuotta E:a vanhempi, emme enää hirveän monta vuotta tarvitse lastenhoitajaa. Onpas aika mennyt eteenpäin!

Edelleen pidentyneen alustuksen jälkeen viimein itse asiaan, Romeo ja Julia-balettiin. T:n opiskelukaveri P, englantilaislähtöinen muusikko, soittaa Boston Ballet-orkesterissa, ja antoi saamansa ensi-iltaliput meille. Mieletöntä! Saimme hyviltä paikoilta nähdä ja kuulla Prokofjevin säveltämän ja Crankon koreografioiman baletin, jonka tarina on kaikille tuttuakin tutumpi. Ja eihän sitäkään voi väheksyä, että saimme olla liikkeellä kahdestaan. Arki-iltana ei helposti tule mihinkään lähdettyä, mutta kun tilaisuus tarjotaan hopealautasella, ei siihen voi olla muuta kuin tarttumatta. Upeaa, että tartuimme!

Myöhäiseksi venynyt ilta tietenkin aiheuttaa haastetta seuraavalle aamulle, mutta onneksi se sattui olemaan perjantai. Pikku-O on lomaillut loppuviikon opettajiensa koulutuspäivien vuoksi, joten hän sai jäädä isin kanssa nukkumaan meidän muiden lähtiessä silmät ristissä kohti koulua. Matkalla näimme kuolleen opossumin (pussikettu??). Surullista - auton alle se oli jäänyt, niinkuin niin moni muukin pieni eläin työmatkani varrella. Surkuhupaisaa oli myös ilmoittaa T:lle:"Polkupyöräni takavanne halkesi". Onneksi T on niin taitava! Tulisi mahdottoman kalliiksi viedä pyörä viikottain korjattavaksi kaikenlaisten ongelmien vuoksi.

Loppukevennyksenä maanantaisen Halloweenin kunniaksi lasten 'ihana' lällätys:"Trick or treat? Smell my feet! Give me something good to eat! If you don't, I don't care. I can pull your underwear!" Hmm. Ilo siitä, että lapset eivät altistu suomalaisille lällätyksille heikkenee nopeasti..