perjantai 2. toukokuuta 2014

Neurologia (PGY 2): Aivohalvaus huhtikuussa

Huhtikuu oli kiireinen. Aloitin sen heti yövuorojen perään jatkamalla aprillipäivän puoliväliin hakulaitetteen kantamisella. Aivan eivät aivot olleet parhaassa terässä. Onneksi sitten pääsin kotiin levähtämään loppupäiväksi. 

Juniorikaverininani oli kyprokselta kotoisin oleva Evy ja seniorina alunperin venäjältä, mutta jo 5-vuotiaana Israeliin ja sieltä 14-vuotiaana Massachusettsiin muuttanut Anya. Stroke Fellow olisi kuulunut olla koko ajan Sanjeeva, mutta hänen vaimonsa synnytti kuukauden etuajassa, ja viikon isyysloman aikana Artin tuurasi. Artinin kanssa olin myös viikonloput, jotka olivat luku sinänsä.

Saimme aloittaa ohjelmajohtajamme Salameh:n kanssa, joka on leppoisin ja samalla tehokkain ihminen, jonka tiedän. Mieletön kombinaatio. Kiireiset päivät eivät kertaakaan tuntuneet ylitsepääsemättömiltä. Sen vuoksi puolivälin jälkeen hänen paikkansa ottanut Carandang tuntui hengästyttävältä. Hänkin on mukava, mutta latoo kysymyksiä sekä potilaisiin että erityisesti erilaisiin tutkimuksiin liittyen sellaisella vauhdilla, että olen juuri prosessoinut edellisen, kun seuraava on jo ilmoilla.

Jaoimme Evyn kanssa potilaat mahdollisimman tasaisesti, lähinnä sillä perusteella, olivatko he teho-osastolla, muiden hoidossa (konsultaatiot) vai osastollamme. Se, jonka vuoro oli työskennellä viikonloppuna, oli osastovastuussa viikonlopun ympärillä, ja se toinen kantoi "Stroke Code"-hakulaitetta, ja vastasi teho-osaston potilaista ja konsultaatioista. Viikonloppuisin Fellow huolehtii teho-osastosta, mistä johtuen tälläinen jako.

Päivien kulun olen kuvaillut aiemmin. Suurta muutosta perusjärjestykseen ei tuonut kuin se, että usein sain "Stroke Code" hälytyksen juuri Noon Conference:n tai muun mukavan aikaan, enkä niihin pystynyt osallistumaan.

Viikonloput tämän kuukauden aikana olivat haastavia. Syynä siihen oli erikoislääkäri, joka sattui olemaan palveluksessa molempien aikana. Mitchell on ohjelmamme entinen, viime kesänä paikaltaan erotettu johtaja, joka on persoonallisuudeltaan erikoinen. Hän on periaatteessa hyväätarkoittava, eläkkeellelähtökynnyksellä oleva nainen, joka on hirmuisen epävarma päätöksistään. Tällä piirteellä on suora vaikutus meihin alempiarvoisiin. Hän istui vieressä, kun soitin henkilöltä toiselle selvittääkseni asioita, jotka hyvin olisi voinut jättää rauhallisempaan aikaan. Jouduin myös kirjoittamaan tekstit uudelleen, koska hänen mukaansa printti, jota oli käsin korjailtu, oli liian epäselvä. Olin niin turhautunut, että melkein itkin.

"Melkein itkin" muuttui "todellakin itkin"-tilanteeksi viimeisen viikon maanantaina, kun itsestäni riippumattomasta syystä magneettikuvaus viivästyi kahdella tunnilla. Stroke Fellow Sanjeeva pyysi minua järjestämään magneettikuvauksen pikaisesti potilaalle, jonka oireiden alkuajankohdasta oli liikaa liuotushoitoa ajatellen, mutta joka olisi voinut olla kandidaatti veritulpan mekaanisille poistolle. Soitin välittömästi magneettiin, josta vastattiin, ok. Luotin. Sain samantien toisen aivohalvaushälytyksen potilaasta, joka päätyi saamaan liuotushoidon. En varmistanut, että magneetti todella tapahtuu. Ei tapahtunut. Carandang oli niin vihainen viiveestä, että jouduimme käymään tiimikeskustelun päivän, joka oli muutenkin kaikkein kiireisin, päätteeksi. Hän ei syyttänyt minua, mutta keskustelu oli sen sävyinen, että sen jälkeen en voinut kyyneleilleni mitään. Evy ja Anya olivat 100% empaattisia - molemmilla on takanaan kyynelehtiminen aivohalvausporukassa. Pari päivää myöhemmin, kun Carandang antoi meille kaikille henkilökohtaisen palautteen ajastaan aivohalvausyksikössä, hän käytännössä pyysi anteeksi, että jouduin tilanteeseen, joka ei ollut aiheuttamani, ja totesi, ettei hänellä oli minusta mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Hänen kohdallaan se on paljon. Palaute myös helpotti omia tuntemuksiani häntä kohtaan, sillä koin tulleeni syyttömästi syytetyksi.

Juniorivuoden aivohalvausaikakauteni on ohi. Tykkään edelleen aivohalvauksista, mutten kaipaa hakulaitetta. No, hakulaite odottaa jo lauantaina, mutta nautin nyt pari päivää rauhallisuudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.