Koputusta, juhlia ja punkki

Aivan ensimmäisenä haluan kiittää niitä rohkeita, jotka ajoittain jättävät kommenttinsa kovin verkkaiseksi muuttuneeseen blogiin. Ilahduttavat ja eivät koskaan jää huomiotta, vaikka en omaa vastakommenttia perään laittaisikaan.

Parin viime viikon aikana talomme on ollut päivittäisen kolkuttamisen, raapimisen ja maalaamisen alaisena. Tällä hetkellä se näyttää surkealta raavittuine pintoineen vain ikkunanpokat kiiltävän valkoisina loistaen. Vuokraemäntä saapui odotetusti 20.päivä, ja kävi heti kahdesti taloa sisältäkin tarkistamassa. Vuokrasopimuksemme jatkui, mikä pienen helpotuksen meille antoi, eikä vuokratasokaan noussut. Onhan tässäkin ihan maksamista. Nyt tiedämme, ettei hän ole meitä pois ajamassa ainakaan ennen toukokuun 2015 loppua.

Remontissa syntyy paljon jätettä. Mutta kaikki, mikä maasta löytyy ei suinkaan ole jätettä. Virhearvioon syyllistyi E, joka karatepotkuineen hajotti yhden puupalasen. Kävi ilmi, ettei kyseessä suinkaan ollut jätepala, vaan juuri valmistettu ja muotoonleikattu seinäpalanen. T hermostui aika paljon, ja tästä johtuen E suunnitteli, mittaili ja valmisti meidän kellaristamme löytämistään puupaloista lähes vastaavan. Olin ylpeä. Mutta eihän sitä toki käyttää voinut. Ehkä opetus kuitenkin meni perille, ja jatkossa E hieman miettii, minkä palasen potkii tuusan nuuskaksi.

Tärkeimpiä koulutapahtumia ovat olleet Book Swap, mikä tarkoittaa omien vanhojen kirjojen viemistä koululle ja uusien käytettyjen saamista tilalle, sekä Iso-O:n espanjakerhon esitys. Pääsin itsekin paikalle. Iso-O oli ryhmänsä ainoa, joka osasi vuorosanansa ilman paperia ja sanoi ne reippaasti. Kaikilla muilla oli paperit käsissään, eivätkä he siltikään tieneet, missä esitys oli menossa. Ihan hirveää katseltavaa. Mutta, Iso-O oli onnellinen ja oikein paistatteli saamastaan huomiosta. Harjoittelu ei mennyt hukkaan. Kohokohta oli Iso-O:n reippaasti toteama, hänelle aiemmin hankala lause:"Te dije Lobo que te ibas a arrepentir de haber comido!" [Minähän sanoin, ettei sinun kannata syödä minua!]"

Pääsin Iso-O:n esitykseen siitä syystä, että erikoistumisohjelmamme kevätretriet oli sattumalta samana iltapäivänä ja tällä kerralla Bostonissa. Jätin väliin laiva-ajelun Bostonin satamassa, kun "juutuin ruuhkaan". Esityksen jälkeen kiirehdin retriitin toiseen paikkaan, Fenwayn keilailuhalliin, ja ihan käsittämättömällä mäihällä E:n afterschool-porukka oli samassa paikassa (Lucky Strike). Paikka oli muuten ihan tyhjä. E oli selvästi huiman tyytyväinen, kun pääsi näyttämään taitonsa minulle.

Iso-O:n nokkahuilukonserttiin en sen sijaan päässyt. Hän treenasi päivittäin, ja edellisenä päivänä esitti sen minulle alusta loppuun. T oli paikalla kannustamassa. Luulen, että jälleen Iso-O:n itsensä esitys oli parempi kuin kaikkien kolmasluokkalaisten - ihan kaikilla, kun ei tuo musiikkikorva ole parhaiten viritetty. Ja kymmenien nokkahuilujen puhaltaminen täysillä ei ole jättänyt itsellekään kovin positiivista muistikuvaa ala-asteen musiikkitunneilta, niin musiikkiluokkalaisia kuin olimmekin.

T:n luennot päättyivät jo toukokuun alussa ja varsinainen valmistuminen tapahtui heti väitöspäivänä, mutta virallinen, koko BC:n valmistumisjuhla kaikille College-tason suorittaneista aina tohtoritasoon saakka oli E:n syntymäpäivänä toukokuussa 2014. Hassuun pukuun ja päähineeseen pukeutunut T pääsi ensin kuuntelemaan ulkoministerin, aikoinaan BC:ltä valmistuneen John Kerry:n puheen, ja piti sitten omansa monille sadoille maisteri-ja tohtoriohjelmista valmistuneille ja heidän perheilleen. Olen ylpeä. T on aivan omaa luokkaansa.

Ennen pitkää viikonloppua ensin Iso-O, sitten Pikku-O ja minä, ja lopuksi T alkoi valitella kurjaa oloa mahassa. Iso-O jäi perjantaiksi kotiin, minä melkein pyörryin toissä, ja kaverin syntymäpäivät jäivät väliin Pikku-O:lta. Aika nopeasti tuntuu tämä pöpö hellittävän, mikä on hyvä, sillä T lähti juuri viikoksi ympäri maailmaa.

Matka alkoi dramaattisesti punkin löytymisellä T:n iholta. Mitään tietoa, kuinka kauan se on siellä ollut maiskuttelemassa, ei ole; isoksi se oli kasvanut. Lyme Disease (vastaa Suomen Borrelioosia), Babesiosis ja Anaplasma - siinä tämän seudun yleiset punkkitaudit. En haluaisi niistä yhtään hänen taakakseen. Pieni lisämauste matkaan - ihon tarkistaminen päivittäin laajenevan ihottuman varalta.

Ennen hänen maailmanmatkansa alkua ehdimme viettää E:n 11-vuotissyntymäpäiviä kotona. Menu oli hänen toivomansa sekä aamupalalla (paahdettu leipä ja kananmuna sen keskellä, pekonia, tomaatti-sipulipaistosta, kevätsipulia, salaattia ja mehua) että pääruoalla (raviolit valkoviini-sitruunakastikkeella sekä salaatti). Kakuksi hän halusi miekkakakun tavanomaisella täytekakkureseptillä, ja siitä tuli seuraavanlainen: kääretorttu, josta muotoiltiin suklaakahva ja kermavaahtoterä. Lahjatoiveina oli legoja. Tai oikeammin tietynlaisia legoa, ja onnekseni hän ilahtui saamastaan Hobbit-mikä lieneekään taistelulinnakkeesta. Sen rakentaminen on ollut viimeisen parin päivän urakka - mutta nyt se on valmis.

Tänään on vapaapäivä Memorial Day:n johdosta. Jee. Huomisesta perjantaihin yritämme selvitä jotenkuten - kiitollisena otan vastaan läheisen suomalaisperheen avun lasten koulukyydityksen osalta. Seuraavan viikonlopun ja vielä maanantainkin sain vapaaksi. Sitten T:n pitäisi tulla takaisin. Se jää nähtäväksi - viisumitarra passissa on mennyt umpeen. Ei siitä varmaan mitään ongelmia synny...