Ei enää mañana

Joskus "huomenna kun on aikaa" -tehtävien asioiden lista kasvaa niin kohtuuttomaksi, että kaiken ajanpuutteen uhallakin on pakko ryhtyä toimeen.

• autotallin/ulkovaraston siivoaminen ja järjestely: tehty
• pihasiivouksen loppuunsaattaminen: tehty
• polkupyörien putsaus ja keväthuolto: tehty
• talvivaatteiden siirto alakerran kaapista jonnekin ihan muualle: tehty
• pyykkien pesu: tehty
• eri puolille taloa (yleensä ovenkarmeihin ja oviin) ilmestyneiden ihmeellisten läikkien, roiskeiden ja kädenjälkien putsaaminen: tehty
• keittiön ja erityisesti sen lattian pesu: tehty
• kaasulieden tason ja polttorenkaiden pesu (ehdottomasti liian) pitkän tauon jälkeen: tehty, vaivalla
• kaikkien löystyneiden ovenkahvojen kiristäminen: tehty
  
• lasten puisen pyyhetelineen korjaaminen ja uudelleen kasaaminen: tehty
• kaupassa käynti: tehty
• siinä toisessa kaupassa käynti: tehty
• unohtuneiden asioiden hakeminen siitä kolmannesta kaupasta: tehty
• säännönmukainen lasten ruokkiminen ja pesuista huolehtiminen: tehty
• huomisen aamupalan ja (liian harvoin tapahtuva) lasten huomisten kirkkovaatteiden laittaminen valmiiksi: tehty
• blogin kirjoittaminen: tästä mennään nyt kirjainta eikä henkeä kunnioittaen

Lista ei suinkaan lopu tähän, mutta josko se olisi ollut yhdelle päivälle ihan tarpeeksi. Onhan mañana huomennakin, palmusunnuntaina.

Siivoamista ja henkistä valmistautumista

Meillä pitäisi olla neljä imuria. Meillä on kolme. Kun yhden niistä pitää olla aikuisen käytössä, on kolmelle energiapakkaukselle jaettavaksi vain kaksi. Sellaisestakin voi tulla ongelma.

Lauantaina oli siivouspäivä liian pitkän tauon jälkeen. Imuriepisodista selvittiin jakamalla vuoroja ja E:n ja Iso-O:n välisestä ammeenpesukriisistä antamalla Iso-O:lle lasiovien tahranpoistotehtävä. Pikku-O pyyhki pöytiä. Huomasin, että oikein markkinoimalla siivouksen voi vähitellen ulkoistaa kokonaan perheen aikuisväestön ulkopuolelle. Loistavaa! No, tiedänhän, että sitten kun kolmikosta oikeasti olisi tällä saralla apua, eivät he enää halua sitä (innokkaasti) tehdä.

Onneksi siivoaminen lohkaisi vain pienen osan viikonlopusta. Muilta osin nautimme ihanan keväisestä säästä pihalla. Lapset rakensivat hauskan avaruusaluksen ja minä istuin auringossa lukemassa kirjastosta lainattua Havaijin matkaopasta. Alan vähitellen päästä tunnelmaan - aikamoinen juttu, että olen lähdössä tiistaiaamuna melkein viikoksi paratiisisaarelle. Kun vain voisi hypätä matkapäivien yli (13 tuntia lentokoneessa ei oikein viehätä) ja esitys menisi siedettävästi! T:lla on todella tiukka tilanne opiskelujen suhteen, joten tuntuu kurjalta jättää hänet tänne huolehtimaan kaikesta yksinään. Olisi muutenkin niin paljon mukavampi lähteä koko porukalla, mutta uskallan silti paljastaa, että aika hienolta tämä saamani mahdollisuus tuntuu.