sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Loman jälkeen

Kylmyys jatkuu ja tunkeutuu luihin ja ytimiin. Taas on lunta tulossa; heilutan valkoista lippua. Kellarin putki meni tukkoon, ja lattialle tulvi likaista vettä. Todennäköisesti putki jäätyi. Onneksi T oli hereillä ja huomasi tilanteen. Putkifirma tuli seuraavana päivänä, laittoi putken ympärille vähän silikonia ja ilmastointiteippiä, ja sanoi tulevansa parin viikon sisään uudelleen. Toivottavasti siinä vaiheessa ei tarvitse ensin aloittaa kellarin tyhjennystä jätevedestä.

Ennen lomaa unohdin kertoa, että E tuli neljänneksi koulun Geography Bee:ssä, siinä maantietokilpailussa, jossa koko maan paras saa stipendin collegeen. Hän oli koulun paras kuudesluokkalainen; häviten vain kahdelle kahdeksas- ja yhdelle seitsemäsluokkalaiselle. Hänet tiputti kysymys:"Mikä joki laskee isoista järvistä Atlanttiin?" Koska hän ei muistanut oikeaa (Saint Lawrence), vastasi hän Mississippi. En olisi itsekään tiennyt. Myöhemmin asiasta keskustellessamme keksimme, että Mississippi ei lähde isoista järvistä.

E:lla alkoi sukupuolivalistus koulussa, mikä on aiheuttanut lievää levottomuutta hänen olemukseensa. Ei ole reppana ilmeisesti ihan vielä valmis. Opettajalta tuli edeltävästi viesti, jossa selkeasti kerrottiin tavoitteet: 
*Identify characteristics of healthy relationships and demonstrate communication skills that foster them.
*Describe the male and female reproductive systems including body parts and their functions.
*Explain the emotional and physical changes in puberty.
*Define STIs/STDs including HIV/AIDS and how they are and are not transmitted.
*Explain the benefits of abstinence, postponing sexual behavior, and setting limits on sexual behavior."

Viestin lopussa annettiin mahdollisuus lähettaa vastausviesti, mikäli haluamme, ettei lapsellemme moisia asioita mennä kertomaan. Haluaisinpa tietää, kuinka moni niin tekee ja erityisesti että miksi.

Pikku-O:n 100. päivä oli heti loman jälkeen. Perinteisesti he kulkivat paperiliivit päällään koko koulun läpi kaikissa luokissa piipahtaen. Häntä harmitti, kun E ei ollut katsomassa. Onneksi Iso-O oli. Eräänä iltana hän mietiskeli, kuinka pystyy vatsaansa liikuttamalla kuuntelemaan, kuinka juuri juotu vesi siellä loiskuu.

Autoni pitää hirveää kitinää kylmällä kelillä rattia kääntäessä ja vaihdetta vaihtaessa. En tiedä, mistä ääni tulee, mutta hetken ajamisen jälkeen se häviää ja seuraava tarkastus jo häämöttää, joten en ole siitä liikaa hätääntynyt. Iso-O sen sijaan häpeää kitinää. Hän yritti tehdä itsensä mahdollisimman näkymättömäksi, kun koulukavereita käveli lähistöllä.

T kävi Iso-O:n ja E:n kanssa hammaslääkärissä keskustelemassa oikomishoidon kustannuksista. Meillä ei tällä hetkellä ole oikomishoitovakuutusta. Kokonaiskustannus on 5200 dollaria/lapsi, joten jonkinlainen helpotus on tarpeen, mikäli hoitoon lähdemme. Täytyy keskustella vakuutusyhtiön kanssa. Seuraava mahdollisuus vakuutuksenvaihtoon on heinäkuun alussa oman työpaikkani kautta. Aika näyttää, lähdemmekö tähän vuosia kestävään prosessiin. Sinä aikana kun saatamme vaihtaa maatakin. Lopputuloksena tosin olisivat amerikkalaiset, suorat ja valkeat hammasrivistöt.

Samaan aikaan uutisrintamalla on surtu venäläisen opposiopoliitikko Boris Nemtsovin kuolemaa. Mitähän tai oikeammin kukahan seuraavaksi? Karmeaa. Yhdysvalloissa on kohistu rokottamattomista lapsista hiljattain ärhäköityneen tuhkarokkovirusepidemian vuoksi. Massaschusettsissa ei ole mahdollista laittaa rokottamattomia lapsia preschooliin tai kouluun, mutta on osavaltioita, joissa on. Lumesta puhutaan tietysti koko ajan. Viimeisin keskustelu liittyy lähestyvään St. Patrick's Day-paraatiin, joka on Etelä-Bostonin perinteisesti irlantilaisten juttu, ja jonka reittiä ei siksi saisi yhtään muuttaa - ei ainakaan siirtää sitä pois Etelä-Bostonista, irlantilaisten alueelta. Vaan ongelma on se, että tiet ovat täynnä lunta.

Käyko kukaan meidän tarinoita lukemassa näin monen vuoden jälkeen? Olisi kiva saada palautetta. Haluaisitko kuulla jostain enemmän?

6 kommenttia:

  1. Täällä ollaan kuulolla aina ja innolla! Jossain vaiheessa kun oli pidempi kirjoitustauko, ehdin jo huolestua että onko kaikki siellä ok. Aina herättää postaus ajatuksia, mutta en aina kehtaa kommentoida :). Tällä hetkellä kauhistuttaa lumenne määrä. Oulussa plussakelit jobtoista viikkoa ja tänään kävelyretki lähipelloille kertoi, että ei tarvi lumikenkiä talsimiseen, kynnös näkyi paikoittain. Ja nyt olen kiitollinen 2 lapsen ilmaisesta hampaiden oikomisesta... vaikka välillä rasitti siellä yhtenää kulkeminen (tosin molemmat jo pari viimeistä vuotta kulki itekseen). Samanikäisten lasten kyseessä ollessa on kiva seurata, miten siellä asiat menee koulussa. Mikaelilla (vuoden vanhempi kuin E) oli viime vuonna ihmisen biologiaa ja kertoi, että kuvatkin oppikirjassa on ihan k18

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toki myös ammatilliset kertomuksesi kiinnostaa minua. Niin eriltä vaikuttava systeemi siellä

      Poista
  2. Punavuori lukee ihan joka ainoan postauksenne :) Terv H&P&2xF

    VastaaPoista
  3. Kyllä lukee, kivoja kirjoituksia jaksat tehdä, kiitos niistä. En tunne teitä henkilökohtaisesti ollenkaan, mutta mekin olemme asuneet aikoinaan Bostonin seudulla ja kuulumiset sieltä päin maailmaa kiinnostavat. Löysinkin blogisi alunperin ihan googlatessani jotain Bostonin puistoa tms. ja sille tielle olen jäänyt lukemaan kuulumisia teidän suomalais-amerikkalaisesta arjesta. Meidän lapsemme eivät vielä olleet kouluiässä siellä asuessamme, joten on kiva aina lukea koulu- ja harrastusjuttuja. Mukavaa kevään odotusta! Terkuin Johanna

    VastaaPoista
  4. Moi!
    Kyllä käyn lukemassa kuulumisianne :) Voisi tuota lumen ja pakkasen määrää tasata tänne Suomeen, tylsä loskakeli aiheutti koulun talviliikuntapäivän peruuntumisen :( Täällä samat valistusaiheet pyörivät keskusteluissa (meidän R:lle tulee myös turhan aikaisin) ja R:lla alkaa kohta oikomishoito. T. Gasse :D

    VastaaPoista
  5. Hyvinkää myös kuulolla! Ihana lukea teidän kuulumisianne. Paljon terveisiä! M.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.