Taas vierähti aikaa

Jotenkin luulen päivittäväni blogia säännöllisesti, ja sitten huomaan, että pari viikkoa on taas vierähtanyt ilman merkinnän merkintää. Ennen edellistä päivitystäni valmistauduimme Iso-O:n syntymäpäivien viettoon lähes viikon etuajassa - ja nyt on vuosi ja 8 päivää nuoremman S-serkunkin syntymäpäivät taaksejäänyttä elämää. Palaamme ajassa pari viikkoa menneisyyteen.

Iso-O:n kotisyntymäpäivät alkoivat sankarille maistuvalla aamupalalla (mannapuuro, paistettu leipä ja kananmuna, pekoni sekä tomaatit), jatkui kakun ja cup cake:ien koristelulla, niiden syömisellä sekä lahjojen avaamisella. Lahjoiksi hän sai violetit (ehdoton lempiväri) pehmoiset housut ja rannekellon, joka pysyi ehjänä kaksi vuorokautta, kummitädin ihanan korun ja upeasti sopivan paidan ym. muuta mukavaa sekä poikien tekemät kortit. Välissä katsoimme yläkerran elokuvateatterissamme (22" näyttö :) ) elokuvan Balto, sitten jatkoimme juhlapäivällisen (raviolit sitruuna-viinikastikkeella) parissa kohti perheen yhteistä pelihetkeä (Dogopoly). Peli oli sen verran pitkä, että sitä jatkettiin yöunien jälkeen. E:a harmitti, kun T voitti. Viikonlopun päätteeksi posti toi kaikille kolmelle kansiot, joihin eri osavaltioiden 25 c kolikot voi laittaa, ja samalla oppia muutaman pikkutiedon ko. osavaltioista. T on nimittäin jo vuosien ajan kerännyt lapsille osavaltiokolikoita, ja melkoisen kattava setti jokaisella onkin. 

Viikolla, jolla Iso-O:n syntymäpäivät oikeasti olivat, hän harmitteli kaverisynttäreiden puutetta. Tunsin itseni surkeaksi äidiksi. Juttelimme T:n kanssa asiasta, ja päätimme järjestää yökyläilyn. Iso-O innostui ihan hirveästi, ja totesi, että se on juuri, mitä hän on toivonut. Innostuksessaan hän kertoi asiasta muutamalle ystävälleen - ja totesi illalla, ettei voikaan järjestää sleepoveria, kun koko kolmannen luokka-asteen tytöt ovat nyt tietoisia ja kaikki haluavat tulla. Hänen omakin listansa sisältää yli kymmenen tyttöä. No, yökyläily kyllä järjestetään, mutta ehkä listaa joudutaan vielä hieman rajaamaan.

Aika monella hänen kavereistaan on syntymäpäivät samoihin aikoihin, ja hän on mennyt juhlista toisiin. Kaikki ovat aina "best ever", mikä tietysti on mukavaa. Paikassa, johon yksien juhlien jälkeen pitäisi ehdottomasti mennä uudelleen, pääsi ratsastamaan (Bobby's Ranch). Nyt kuluvan viikonlopun aikana hän on sekä kotisyntymäpäivillä että menossa savenvalantaan. No, eipähän käy elämä tylsäksi.

Pikku-O:kin, joka juuri nyt makaa kovassa kuumeessa omassa sängyssään - reppana - on ollut sosiaalinen. Hän nautti kovasti oman kaverinsa "Power Ranger's"-synttäreistä, joissa "only three I did not know". Hän sai oman kaverinsa kylään Iso-O:n poissaolon ajaksi, ja on nauttinut koulussa E:n luokkakavereilta saamastaan huomiosta. E oli oman sairastamisensa vuoksi 3 päivää poissa koulusta, ja hänen luokkakaverinsa leikittelivät ajatuksella, että Pikku-O menisi häntä luokkaan tuuraamaan. Pikku-O:ta ei harmittanut.

T vei lapset edellisenä viikonloppuna ulkoilemaan työmatkansa varrelta löytämäänsä puistoon, ja pääsivät näkemään läheltä useita käärmeitä. Lumi on viimein sulanut, ja lämpötilat ovat olleet nousussa. On ollut ihana haistella kevään tuoksuja ja nauttia siitä, ettei koko ajan ole niin hirveän kylmä.

Viikolla oli myös itselleni erittäin tärkeä tapahtuma, Brown Middle School:n vanhempainilta. Ilta oli järjestetty hyvin siten, että informaatiota tuli paljon, eikä turhaa hymistelyä juuri ollut. Puolentoista tunnin mittaisen tietopaketin jälkeen oloni on oikein mukava. E tulee varmasti nauttimaan uusista haasteista, ja uskon hänen sujahtavan porukkaan mukavasti. Taidan siis alkaa olla itsekin valmis yläasteajan alkamiselle. Tässä vielä muistin virkistämiseksi linkki lasten nykyiseen kouluun (Mason-Rice).

Keliennusteet eivät ole hellineet Mount Washingtonin aluetta, minkä vuoksi T ei ole kokenut ylitsepääsemätöntä halua lähteä rinteitä ylös kapuamaan. Aivan täydellistä ei ollut tiedossa tällekään viikonlopulle, vaan vaarallisen kovia puuskia lupailtiin. Kun kuitenkin auringon luvattiin paistavan, ei kalenterin jo näyttäessä huhtikuun puoliväliä oikein ollut syytä reissua enää siirtää. Niinpä hän hyppäsi autoon myöhään perjantai-iltana, ajoi Pinkham Notch:in parkkipaikalle, nukkui autossa makuupussissaan muutaman tunnin ja lähti aamusta rinteitä kipuamaan. Vaivannäkö palkittiin. Sain iloisenkuuloisen soiton ensimmäisestä paikasta, jossa kännykässä oli kantavuutta, että hän oli saanut kolme upeaa laskua mahtavassa auringonpaisteessa. En voisi olla iloisempi. Hän jos kuka tarvitsee juuri tällaisia hyvänmielen, fyysisesti aktiivisia reissuja kaiken kiireensä tasapainottamiseksi. 

Omat ystäväni Anna miehensä Martinin kanssa sekä Yunis tulivat extempore-vierailulle esitettyään oman posterinsa viereisessä kaupungissa Walthamissa järjestetyssä tilaisuudessa. Söimme yhdessä lapsiperhelounaan perunamuusia ja jauhelihakastiketta sekä jälkiruoaksi omenapiirakkaa jäätelön kanssa. E keksi tarjoilla kaikille kuohuviinilaseista gingeralea ja laittoi söpösti laseihin pillit. Olipa mukava parituntinen meillä kaikilla! Pikku-O:kin voi hetken paremmin.

Huomiseksi olisi tiedossa palmusunnuntain kirkko, mutta taitaa se jäädä väliin ainakin Pikku-O:lta ja minulta. Iso-O:lla on huomennakin syntymäpäivät - lähden häntä hieman yli tunnin kuluttua hakemaan tämänpäiväisiltä. Pikku-O on jo nukkumassa, E katsoo kanssani Taru Sormusten Herrasta-trilogian toista osaa, ja T on matkalla kotiin.