Kolari

T:n keväisen kolarin jälkeen olen tietoisesti yrittänyt tehdä parhaani, etten joudu samanlaiseen tilanteeseen. Yritän pitää väliä edellä ajavaan ja ennakoida risteysalueille saapuessani valojen vaihtumisen ym. vaihtuvat tilanteet. Harmi vaan, ettei millään pysty muiden mitä erikoisempiin ajotyyleihin puuttumaan. Tämä tuli taas huomattua. Alla poliisin ja ajoneuvorekisterikeskuksen lomakkeen kohdan "Crash Narrative" kopio eli oma selvitykseni (T:n editoimana) tilanteesta perjantai-iltana työmatkallani.

I had stopped on E Main St (Milford, MA) to the red light at the intersection of E Main St and Beaver St. When the light turned to green, I cautiously drove ahead E Main St (heading West).

At the same time, however, an Impala came from the opposite direction of E Main St, and abruptly turned - without signaling - to his left, to the direction of Fortune Boulevard (heading North). I braked, but the collision was unavoidable, causing damage to the front of my Hyundai Accent.

Immediately after the collision, the Impala backed up and turned to his right, to Beaver St (heading South), leaving the scene without any intention to stop. I followed him, flashed my lights numerous times, and honked. He kept on driving miles – also through parking lots – speeding up his car, and making many turns while escaping from the accident site.

When the Impala finally drove to the parking lot of a gas station (134 Cedar St) and the operator stepped outside his car, I noticed that he smelled alcohol. His general appearance also made an impression on being under the influence. I called 911 to inform of the accident and to have a police officer present, even though he asked me many times not to.

When the officer arrived, the driver made a false statement by telling to him that he was initially driving along Beaver St instead of E Main St.

Sellainen tarina. Auton etupuskuri - ainakin - menee jälleen uusiksi. Selvityksiä pitää toimittaa poliisin ja ajoneuvorekisterikeskuksen lisäksi vakuutusyhtiöön, minkä jälkeen auto pitää saada arvioitavaksi ja korjattavaksi. Niin paljon harmia yhden kännikuljettajan vuoksi! T:ltakin tuli jälkikäteen satikutia, kun kerroin lähteneeni elokuvamaiseen takaa-ajoon soittamatta ensin poliisille. Vastassahan olisi saattanut olla, jälleen elokuvamaisesti, paha setä aseen kanssa. Varsinkin, kun oli törttöillyt humalassa. Tämä humalatörttöily tosin on täällä helpompaa; tämäkin veijari selvisi säikähdyksellä, sillä poliisin "kävele viivalla ja laita sormi nenänpäähän"-tyyppiset testit puhallutuksen sijaan on mahdollista selvittää vähän tukevammassa humalassakin, kunhan vain keskittyy tarpeeksi.

Pääasia silti on se, ettei itselleni tapahtunut mitään. Työkaveritkin suhtautuivat ihanan empaattisesti, kun saavuin adrenaliinimyrskyineni töihin yli puoli tuntia myöhässä. Kiitos ei enää lisää näitä, pikkuautoreppanaamme on kohdeltu jo tarpeeksi kaltoin.

Joulunaikaa Newtonissa

Lasten koulu ja ensimmäinen yövuorosettini loppuivat perjantaina ennen joulua, T sai opiskelijoidensa tentit korjattua ja arvosanat annettua jo aiemmin, ja Iso-O löysi pihaltamme kuusenoksan, josta oli tuleva joulukuusemme. Joulunalusviikonloppu pääsi alkamaan. Samaan aikaan suuren harmin tosin aiheutti tietoisuus siitä, ettei yksikään joulukuun ensimmäisenä päivänä tullilomakkeella matkaan lähetetyistä paketeista ollut ehtinyt määränpäähänsä. T epäilee niiden joutuneen varkaiden käsiin, minä taas luulen niiden makaavan tullissa. Onhan m@m kuitenkin aika epäilyttävän näköinen pilleri.

Viikonloppu sujui tiukasti, mutta kuitenkin rennosti keittiössä jouluruokien valmistamisen äärellä. Siivouskin tuli päällisin puolin tehtyä, jälleen ilman stressiä. BC:llä käytiin katsomassa tiukkaa koripallo-ottelua Providencea vastaan. Lähdimme hieman ennen loppuvihellystä, joten lopputulos selvisi vasta jälkikäteen (71 vs 69 Boston Collegelle). Ja kirjastossa piti käydä hakemassa lomalukemista.

Tänä vuonna meille ei ollut odotettavissa vieraita. Koska aloitin itse seuraavan yövuorosetin jouluaattoiltana, jouduimme hieman justeeraamaan aikatauluamme aikaisemmaksi, ja oli helpompaa olla kutsumatta ketään. Vaikka mukavahan se olisi ollut joulu muidenkin kanssa jakaa. Söimme perinteisesti ensin kylmät alkupalat (graavilohta, sinappisilliä, juustokermaviilisalaattia, kinkkurullia, sinappia, ruisleipää ja juustorullia Aquavitae-tömpsyn siivittämänä) ja yhtä perinteisesti vatsa oli jo aivan täynnä. Pääruoka kuitenkin kuuluu syödä, ja omaksi kunniakseni täytyy todeta, että viimeinkin osasin olla tekemättä laatikoita liikaa. Perunalaatikko ei taaskaan onnistunut, mutta lanttu- ja porkkanalaatikko maistuivat, riittivät hyvin ja loppuivat sopivasti joulun kanssa yhtä aikaa. Kinkun tilalla meillä oli jälleen possupaisti kermakastikkeessa, ja sivussa herneitä ja punajuurikuutioita. Salaattina toimi verigreippi-sipulisekoitus. Eipä tarvinnut kärsiä nälästä koko seuraavan yön aikana vilkkaassa yliopistosairaalassa. Lapset olivat vielä ottaneet jälkiruoaksi jäätelöä, mutta hekin vähän myöhemmin.

Joulupäiväaamuna satoi lunta. Tosi vähän ja nopeasti se suli pois, mutta ikäänkuin tilauksesta saimme maistaa valkeaa joulua. Joulupukki oli käynyt yöllä ja erehtynyt laittamaan paketit palmumme juurelle joulukuusen sijaan. Tästä häntä ei toki voi syyttää, sillä kuusemme on kovin pieni. Kiitos paljon kaikille lähettäjille, ilahduttavathan ne paketit kovasti meitä kaikkia.

Päivät ovat sujuneet melko samalla kaavalla. Pienen yhteisen hetken jälkeen olen painellut makuuhuoneeseen 4-5 tunniksi nukkumaan sikeästi samalla kun lapset ovat joko keskenään tai T:n opastuksella viettäneet aikaa kotosalla lähinnä joululahjojen parissa. Heräämiseni jälkeen on ollut aika syödä, joulupäivänä jouluruokia ja Tapaninpäivänä Iso-O:n ja Pikku-O:n leipomaa pizzaa (Iso-O vaivasi taikinan ja molemmat asettelivat täytteet heille valmiiksiasetellussa järjestyksessä). Ja sitten olen taas lähtenyt. Tänään torstaina oli hieman poikkeava aikataulu; Iso-O oli kaverinsa luona 4 tuntia ja E:n kaveri meillä pari tuntia. Pikku-O seurasi isoja poikia kuin hai laivaa, muttei ilmeisesti ollut kauheasti häiriöksi, vaikka esiintymisvaihde olikin päällä.

Joulu on jälleen juhlittu. Lasten loma jatkuu uudenvuoden yli, T:lla on opetuksesta vapaata aikaa tammikuun puoliväliin. Harmi, että eteen tulee kaikenlaista, mikä estää hänen keskittymistään itse asiaan. Viimeisin on ASUS-tabletin näppäimistön katoaminen postissa. Näin mennään kohti jälleen eteentulevaa vuodenvaihdetta.

Memorial Hospital-jakso

Jakso numero 6 on ohi. Sen vietin Memorial Hospital:issa syvällä Worcesterin ytimessä. Niin syvällä, että saimme ohjeen olla menemättä pimeällä yksin ulos. Matkan varrella näkemiini koulubusseihin ahtautui kovin erinäköistä porukkaa kuin Newtonissa. Suurin osa oli muiden kuin eurooppalaislähtöisten rotujen ja etnisten ryhmien edustajia. Sama näkyi potilasmateriaalissakin, joka koostui joko erittäin iäkkäistä valkoihoisista tai muista kuin valkoihoisista työikäisistä. Pääosin potilaat olivat yli 80-vuotiaita. Ja joka viikko jollakin sairaalan potilaista oli suomalainen sukunimi! Oikeasti.

Lisäkseni sairaalalla oli seitsemän muuta erikoistujaa sekä viisi lääketieteenopiskelijaa. Olin oman tiimini äitihahmo, sillä toisen vuoden erikoistujani, intialaislähtöinen, mutta Michiganissa varttunut nuori mies R oli minua 11 vuotta nuorempi ja kaksi lääketieteenopiskelijamiestä A ja R vielä häntäkin nuorempia. Meillä oli oikein hauskaa keskenämme. Jostain syystä potilasmäärämme pysyi koko jakson ajan niin pienenä, että usein jokaisella oli vain yksi potilas, jonka asioista piti huolehtia. Aikaa jäi siis paljon kaikkeen muuhunkin. Muut tiimit eivät olleet yhtä onnekkaita. Mukavia ihmisiä niissäkin oli, ja koska vietimme niin paljon aikaa erilaisissa koulutuksissa (morning report, noon conference, teaching rounds), ei valittamista jaksosta oikein löydy. Porukkaan kuuluivat intialaisnainen, toisen vuoden erikoistuja R, sarkastinen mies J Massachusettsista, kuivaa huumoria viljellyt, kolmannen vuoden erikoistuja A Libanonista, psykiatriaan erikoistuva nainen R Massachusettsista, kolmannen vuoden erikoistuja X Kiinasta ja minuakin vanhempi mies R Massachusettsista. Jakson aikana X ja A kuulivat tulleensa hyväksytyiksi Fellowship-ohjelmiin. X juuri sinne kuin halusikin, Beth Israel-sairaalan Hematologia-ohjelmaan, ja A toiseen vaihtoehtoonsa UMASS:in Infektiotautien ohjelmaan.

Työpäivät olivat Suomen mittapuun mukaan tietenkin pitkiä, mutta täkäläisittäin varsin siedettäviä viikkotuntimäärien asettuessa 53 ja 71 työtunnin välille, keskimäärin johonkin 65 työtunnin ympärille, sillä työpäiviä oli viikossa joko viisi tai seitsemän riippuen vapaapäivästä (la vai su). Joka neljäs arkipäivä yksi tiimeistä jakoi sairaalaan sisääntulevat potilaat muille kolmelle tiimille aina kello 15.45 saakka, minkä jälkeen huolehti itse sisäänkirjoitettavista aina klo 19 saakka. Viikonloppupäivisin kaksi erikoistujaa huolehti sisäänkirjoitettavista potilaista klo 14 saakka ja toiset kaksi sen jälkeen klo 19 saakka. Potilaat olivat joko rehellisesti sairaalassa hoidettavia tai potilaan omalääkärin ohjannassa hoidettavia. Jälkimmäisessä tapauksessa omalääkäri oli se, jonka kanssa neuvoteltiin suunnitelmasta käytännössä aina puhelimitse ja hoidettiin sitten melko omatoimisesti suunnitelmaa soveltaen. Ensin mainitussa tapauksessa sairaalan erikoislääkäri oli koko ajan paikalla, joten suunnitelman läpikäyminen ja toteuttaminen oli helpompaa. Yliopistosairaalasta poiketen saimme kuitenkin kiertää potilaamme omatoimisesti ilman erikoislääkäriä, joten asiat menivät paljon nopeammin eteenpäin.

Meillä oli myös nimetty kouluttajalääkäri, eläkeiän kynnyksellä oleva yleislääkäri A keskeltä ei mitään. Hän oli niin kiltti ihminen, että huonon omatunnon vuoksi yritimme osallistua kaikkeen, mitä hän meille järjesti, vaikka opetuksellinen anti oli kovin minimaalinen. Kerran viikossa hän halusi kiertää yhden tiimimme kanssa ja tarjota sen jälkeen aamupalan kahvilassa. Lisäksi hän kävi kanssamme läpi erilaisia potilastapauksia Morning Report-tyyliin, ja opetti meille erilaisia lähestymistapoja vastaanotolla. Tapasimme käytännössä päivittäin. Onneksi meillä oli aikaa siihen. Jakson lopuksi hän tarjosi meille lounaan ravintolassa ja oli melkein herkistynyt, kun jakso oli lopuillaan.

Paperityöt olivat samanlaisia kuin yliopistosairaalassa, paitsi että omalääkärin ohjannassa hoidettujen potilaiden tuloteksti ja päivittäiset Progress Note:it kirjoitettiin käsin, ja epikriisi saneltiin. Sanelu puhelimella on mielestäni melko näppärää, joten kehitys siihen suuntaan, että kaikki kirjoitetaan itse tietokoneella ei välttämättä ole pelkästään hyvä. Mutta noista käsinkirjoitetuista pitäisi kyllä päästä eroon.

Kaikenkaikkiaan jaksosta Memorial Hospitalissa jäi hyvä mieli. Harmi, etten mene sinne enää uudelleen, ainakaan internship-vuoteni aikana. Ensi vuodesta en vielä tiedä; näin huoneen, jonka ovessa luki:"Neurology Resident".

Newtownin jälkeen

Koska tiesimme, että jollain tavoin Newtownin tapahtumia tullaan lasten kouluissa käsittelemään, päätti T ottaa asian puheeksi etukäteen kotona. Lapset istuivat rivissä, kun T kertoi heille ympäripyöreästi, mutta kuitenkin rehellisesti, mitä koululla oli tapahtunut. E:lta ja Iso-O:lta oli tullut muutama tarkka kysymys, kuten "oliko siellä kuollut lapsia". Pikku-O myös viittasi. Saatuaan viimein puheenvuoron hän kysyi:"Saadaanko me tänään jätskiä?" Jälkikäteen arvioiden mikään ei viittaa siihen, että heidän sisäinen turvallisuudentunteensa olisi jotenkin järkkynyt. Toivottavasti mikään ei anna heille tarvetta sen tunteen järkkymiseen vielä pitkään aikaan.

Lauantaisessa, suomalaisessa adventtihartaudessa Newtonin luterilaisella kirkolla T ei halunnut puhua edellisen päivän tapahtumista suoraan, mutta sisällytti sen puheeseensa tavalla, jonka pystyi yhdistämään, mikäli tiesi. Koska edellisenä vuonna tilaisuuteen saapui vain yksi pysyvästi täällä asuva sekä vieraileva pariskunta, ajattelin, ettei kukaan tule - varsinkin, kun samana päivänä oli niin paljon kaikkea muutakin (Suomi-koulu, suomalaisten pikkujoulut, ruotsalaisten ja norjalaisten kokopäivätapahtuma ym). Olin ilokseni väärässä. Ainakin parikymmentä ihmistä saapui paikalle, osa vähän kauempaakin. Hyvä mieli jäi. Ehkä ensi kerralla joku muu saa toimia kanttorina.

Kirkkohetken jälkeen moni halusi vielä vaihtaa sanan sekä suomalaisen papin (meidän T) että ruotsalaisperäisen kirkkoherran kanssa. Lapsilla oli kova hoppu eteenpäin, sillä olimme jälleen saaneet kutsun erään Mason Rice -perheen joulukutsuille. Vietimme siellä aikaa noin tunnin. Vanhemmat viettivät omaa aikaansa lasien ja lautasten äärellä rupatellen ja lapset, joita todellakin riitti, joko juoksivat ulkona taskulamppujen kanssa "Rosvoa ja Poliisia"-leikkien tai tanssivat sisällä WII:n tahdissa (käytännössä tauotta soi Gangnam Style). Posket olivat punaiset ja energiataso ylittänyt sallitun, kun viimein saavuimme kotiin.

Sunnuntaina pääsin ajoissa töistä, joten illasta oli aikaa tehdä Pikku-O:n toivomat jäätelöannokset suklaakastikkeen kera, ja E:n toivomuksesta pop corn:eja suomalaisen elokuvan (Joulutarina) katsomista varten. Olen kohdannut voittajani elokuvaan eläytymisessä. Iso-O itki vuolaasti melkein heti alusta lähtien aivan loppuminuuteille saakka. Lopussa tosin itkun aiheutti tukkoon turvonnut nenä.

Aloitan tänään uuden jakson tekemällä pelkkiä öitä, joten pystyin viemään lapset kouluihinsa. E ja Iso-O olivat jo jääneet pois kyydistä, kun seisoimme liikennevaloissa kahdestaan Pikku-O:n kanssa. Takapenkiltä kuului:"I know everything!" Mietin, että liittyyköhän tämä nyt siihen T:n keskusteluun, mutta totesin keventävästi, että sepä hienoa, kun ei äitikään tiedä läheskään kaikkea. "I have so good brain", jatkoi hän ja katseli ylpeänä ulos autonikkunasta näkyvää kosteaa ja lumetonta maisemaa.

Newtownin ja Newtonin lapset

Sanat eivät riitä kertomaan tuntemuksiani kotikaupunkimme nimeltä kuulostavan Newtownin kouluammuskelua miettiessäni. Eilen joulukuun 14. päivänä nuori mies ampui 20 pientä koululaista Connecticutin Newtownissa. Miten kukaan voi olla niin sekaisin?

E:n ja Iso-O:n koululta tuli koulutoimenjohtajan viesti keskellä päivää puhelimiin ja sähköposteihin: kyseessä ei ole Newton vaan Newtown, koulu jatkuu normaalisti. Pikku-O:n koululta tuli ohjeita, kuinka kohdata lasten kysymykset asiaan liittyen. Toistaiseksi mitään kysymyksiä ei ole tullut.

Näiden surullisten ajatusten keskellä mennyt viikko tuntuu melkein mahdottomalta muistaa. Lyhyesti muutama huomio: E sai rehtorintähtensä: "Mason-Rice School congratulates Principal's Super Star E for outstanding achievement on his Unit 4 Math Assessment. He showed an excellent understanding of decimal place value, fraction equivalency, and metric measurement. E worked carefully, and by showing his work, he was able to answer all questions successfully". Iso-O:lla ja Pikku-O:lla oli tavanomainen viikko. T:n luennointi on ohi, ja edessä on enää tämän päivän tentinvalvonta ja tietenkin vähän isompana urakkana niiden tenttien korjaaminen. T näytti minulle tentin. Yhtään liioittelematta en olisi osannut vastata kuin yhteen pikkukysymykseen. Minulla oli internship-vuoden 6. jakson viimeinen viikko, ja sen kunniaksi kävimme ohjaajamme kanssa lounaalla Flying Rhino-ravintolassa keskellä päivää, ja työpäivän päätteeksi samaa jaksoa Memorial Hospitalissa suorittaneen porukan kera Mezcal Cantina-ravintolassa.

Ei näistä muista tapahtumista nyt enempää pienten lasten kohtaloa kunnioittaekseni. Presidentti Obaman kehoituksen mukaisesti käyn halaamassa kaikkia pieniämme vielä hieman tavanomaistakin tiukemmin.

Lapset lahjaostoksilla

E:lla karkasi mopo käsistä. Afterschool-porukka lähti ostosretkelle kauppakeskukseen. Jokainen lapsi sai ohjelmalta 7 dollaria, mutta sen lisäksi vanhemmat laittoivat matkaan kukin haluamansa summan. Arvasin, että muilla on aika paljon lompakossaan, joten kahdenkympin seteli tuntui pieneltä. Toisaalta en halunnut, että joulukuusen alle ilmaantuu hirveästi aivan käyttökelvotonta muovihärpäkettä, joten totesimme, että rahaa sopii tuoda takaisinkin ja että vain pikkusisaruksille on tarkoitus jotain pientä ostaa. Yleensä E on tosi tarkka rahojen suhteen. Mutta tällä kerralla ei ollut - takaisin tuli yksi dollari 8 senttiä sen jälkeen kun E oli lisäksi ottanut 2 omasta lompakostaan löytynyttä dollaria. Erityisen tärkeän lahjan E oli hommannut Pikku-O:lle (beyblade), Iso-O tulee saamaan kirjan. Minä ja T tulemme saamaan suomalaista purkkaa ja lakritsia. Sinänsä tietenkin hienosti ajateltu, mutta mopon karkaaminen paljastui, kun E:lla ei yhtään ollut tietoa, paljonko mikäkin oli maksanut ja paljonko rahaa oli jäänyt jäljelle. Kolikot löytyivät irrallisina paperipussin pohjalta.

Myös Pikku-O kävi lahjaostoksilla. Jokaiselle lapselle piti laittaa mukaan kaksi dollaria, ja ryhmä kerrallaan pienet kävivät Boston Collegen lahjaliikkeessä vierailulla. Joulun kunniaksi kaikki tuotteet maksoivat vain dollarin. Pikku-O oli heti tiennyt, mitä ostaa. Iso-O tulee saamaan Boston Collegen lippalakin, "because Iso-O:lla ei ole BC-hat yet", ja E saa lasikuvussa olevan BC-merkin.

Iso-O seurasi hieman harmistuneena vierestä, kun hänelle ei koulun puolesta ostosretkeä ollut tarjolla. Harmi meni nopeasti ohi, kun hän keksi tekevänsä lahjoja itse. E:lle hän paketoi oman vanhan pienen pallonsa. Kortti on n. kymmenen kertaa isompi kuin paketti. Ajatus on tärkein, eikö. Yhden paketin jälkeen into lopahti ja hän keskittyi opettelemaan virkkausta ilman virkkuukoukkua. Nopeasti syntyi pitkä "kissanhäntä", ja nyt olisi suuri tarve löytää lisää villalankaa ja ihan oikea virkkuukoukku. Toivottavasti löytyy, sillä alan itsekin vähän innostua. Patalappuja, nostalgista! Lahjojen osalta tilanne korjautui sunnuntaina, kun Iso-O löysi E:lle "Diary of the Wimpy Kid"-kirjan ja Pikku-O:lle pienen legopaketin - nyt kaikilla on jotakin toisilleen.

Samaan aikaan poikien ostosreissujen aikaan teki T minireissun New Yorkiin. Alkuperäinen tarkoitus oli käydä iltaoluella ystävän kanssa, mutta kun ystävä ei päässytkään paikalle, piti reissu tehdä yksin. No, itse en ainakaan pahastuisi mahdollisuudesta viettää hetkeä New Yorkissa. T aiheutti pienen yllätyksen itselleni ja ehkä itselleensäkin menemällä katsomaan Radio City Christmas Spectacular-näytöstä. Ensimmäinen mielikuva kun on musikaalinäytelmä/kabaree, jonka kohderyhmään T ei ensin ajateltuna kuulu lainkaan. Ei ehkä kuulu jälkikäteenkään, mutta esitys oli ollut positiivinen yllätys monessa mielessä.

Suomi vietti 95. itsenäisyyspäiväänsä torstaina. Meillä se oli tietenkin tavallinen työ- ja koulupäivä, mutta oli meillä sentään pieni lippu pöydällä iltaruoan aikaan. Kun kysyin lapsilta, mikä päivä on kyseessä, vastasi Iso-O vastakysymyksellä:"Onko nyt Suomen Fourth of July?" Hmm, joo, tavallaan, hieman erihenkinen juhla vain. Kävimme läpi muutaman perusfaktan. Juhlia ovat Suomen lisäksi viettäneet myös lasten A-serkku ja kaksi E:n kaveria, joiden syntymäpäiville hän pääsi viikonlopun aikana. Toiset olivat Natick-Mall:issa (Fun and Games) ja toiset tramboliiniluolassa (Sky Zone Boston). Saimme apua kavereiden vanhemmilta kyytien suhteen, mikä helpotti paljon, sillä molemmat juhlat olivat parin kymmenen kilometrin päässä meiltä kotoa.

Kaksi viikkoa koulua ja sitten lapsilla alkaa joululoma. Lumen suhteen ennuste on vielä kovin pessimistinen.

Philo-sophiaa kerrakseen

Tämän lukukauden rypistys kolmenkymmenen opiskelijan kanssa alkaa olla taputtelua vaille valmis. Lopputentti ja niiden korjaaminen tietysti vielä edessä, mutta johan tässä ollaan voiton puolella -- ehkä.

Tämä kurssi jakaantui neljään osaan, joissa puolestaan jokaisella viikolla oli oma teemansa. Ja tuosta eikun lukemaan.


Section I: Introduction – Philosophy of the person (but what is a person?)

Introduction

Sept 4
General Introduction – What is (academic) philosophy and what are we about to do?

Sept 7
René Descartes: Meditations (I and II) and David Hume: A Treatise of Human Nature (ch. Of Personal Identity)

Human being who does things

Sept 10
Homo faber – Henri Bergson: Creative Evolution (Ch. II [excerpt])

Sept 12
Homo ludens – Johan Huizinga: Homo Ludens (Foreword and Ch. I)

Sept 14
Homo oeconomicus – J S Mill: Essays on Some Unsettled Questions of Political Economy (Essay V [excerpt])

Human being who searches and questions

Sept 17
Homo religiosus – Mircea Eliade: The Sacred and the Profane (Introduction and ch. Sacred and Profane in the Modern World)

Sept 19
Homo viator – Bonaventure: The Breviloquium (Prologue & II.11-12)

Sept 21
Homo sapiens – Carl von Linné: A General System of Nature (Foreword and Introduction and Mammals: Primates: Homo)

The first reflection due on Sat Sept 22 at 6:00pm (“What – or rather who – am I as a human being?”)



Section II: Perspectives on knowing

The rationalist approach: the mind’s eye

Sept 24
Plato: Theaetetos (200d-202d) and Meno (80a-86c)

Sept 26
René Descartes: Discourse on Method (IV and V)

Sept 28
Gottfried Leibniz: The New Essays on Human Understanding (Preface and Book I, Ch. i)

The demonstrative and empirical approaches: sensory experience

Oct 1
Aristotle: On the Soul (Book III, ch.4-8) and Posterior Analytics (Book Alpha, ch.1-2)

Oct 3
David Hume: A Treatise of Human Nature (ch. Of the Origin of Our Ideas)

Oct 5
George Berkeley: The Principles of Human Knowledge (Part I [excerpt])

The transcendental approach: necessary conditions for the possibility of cognition

Oct 8
Columbus Day – No class

Oct 10
Immanuel Kant: Critique of Pure Reason (Prefaces A and B)

Oct 12
Immanuel Kant: Critique of Pure Reason (Introduction B, On the Concepts of Understanding [§10])

The pragmatic approach: a true belief functions in practice

Oct 15
Charles S. Peirce: How to Make Our Ideas Clear?

Oct 17
William James: Pragmatism (ch. What Pragmatism Means)

Oct 19
John Dewey: Problems of Men (ch. The Problems of Men and the Present State of Philosophy)

The second reflection due on Sat Oct 20 at 6:00pm (“How do I know what I know – if I know?”)


Section III: Perspectives on being

Greek natural philosophers: the Elements, panta rei, and the One

Oct 22
Heidegger: Being and Time (§1-§4) and Diogenes Laertios: Life of Thales

Oct 24
Heraclitus: Fragments

Oct 26
Parmenides: Fragments

Plato: Philosophy and Eternal Ideas

Oct 29
Hurricane Sandy – No class

Oct 31
Plato: The Republic (Book II [excerpt, 368e-376c])


Nov 2
Conference break – No class

Plato and his students: Idealism

Nov 5
Plato: The Republic (Book V-VI [excerpt, 472b-485a] and Book X [excerpt, 596a-597e])


Nov 7
Plato: The Republic (Book VI and VII [excerpt 507a-518d])

Nov 9
Plotinos: Enneads (On Beauty [I.6] and On the Good or the One [VI.9]) OR
Augustine: Confessions (selections on books VII, XII, and XIII)

Realism and Nominalism: the universalia-particularia dispute

Nov 12
Aristotle: Metaphysics (IV.1-2, VII.1-8)

Nov 14
Aquinas: Summa Theologiae (I.q15 [On Ideas] and I.q16 [On Truth])

Nov 16
William Ockham: Philosophical Writings (selection)

Reactions against metaphysics: scientific verification

Nov 19
Auguste Comte: A General View of Positivism (ch. I [excerpt]) and
The Scientific Conception of the World: The Vienna Circle Pamphlet

Nov 21
Thanksgiving holiday – No class

Nov 23
Thanksgiving holiday – No class

The third reflection due on Tue Nov 20 at 6:00pm (“What are the things that are for me – and how they are?”)



Section IV: Perspectives on the human quest and fortune

Philosophy and human life

Nov 26
Boethius: The Consolation of Philosophy (I)

Nov 28
Boethius: The Consolation of Philosophy (II)

Nov 30
Boethius: The Consolation of Philosophy (III)

Philosophy and human life

Dec 3
Boethius: The Consolation of Philosophy (IV)

Dec 5
Boethius: The Consolation of Philosophy (V)

Dec 7
Review session

Joulukuu, kalenterien ja pakettien aikaa

Posti toi perjantaina Partiolaisten joulukalenterit jokaiselle omassa kirjekuoressaan, jokainen erityisen kirjelmän kera huomioituna, ja ensimmäisen luukun sai avata heti seuraavana päivänä. Hyvä ajoitus ja ihana tapa ilahduttaa. Ensimmäinen asia, mikä minulle perjantaina työstä tullessani esiteltiin, oli vaatekaappien oviin kiinnitetyt kalenterit.

Joulukuu on alkanut. Luntakin satoi muutama cm. Sen verran kuitenkin, että siitä sai aikaiseksi pienen 10cm korkuisen linnakkeen, joka vielä seisoi nurmikolla, kun kaikki muu jo suli pois. Talvirenkaat on saatu vaihdettua molempiin autoihin, joten saa se talvi tulla ihan kunnollakin. Ei taida tosin toivoa ihan hetkeen olla, kun päivälämpötilat pysyvät niin selvästi lämpöasteilla. T ja lapset kävivät auttamassa naapurintätiä joulukuusen paikalleenlaitossa - no, ymmärrätte, että T auttoi ja pojat pörräsivät ympärillä ja Iso-O silitti Oreo-koiraa. Vapaapäiväni ei riittänyt pöytäkranssin valmistamiseen, mutta silti se seisoi näyttävänä ruokapöydällämme ensimmäisen adventin kunniaksi sunnuntaina kotiin saavuttuani. T sen tietenkin oli tehnyt, mutta lapset kokivat auttaneensa, ja sen ensimmäistä kynttilää oli poltettu päivällisen yhteydessä.

Oli ihanaa, kun oli vapaapäivä. Kävimme Iso-O:n kanssa heti aamusta postissa lähettämässä kaikki kauemmas yrittävät lahjapaketit. Jouduin toteamaan postivirkailijalle, että asiassa olisi hieman tehostamisen varaa. Jokaiseen pakettiin  - tai jopa pieneen kirjekuoreen, mikäli siellä on yhtään mitään muuta kuin paperia - joutuu normiosoitetietojen lisäksi täyttämään tullikaavakkeen. Tähän pitää laittaa kaikki sisältö hintoineen. Sen verran opin Tansanian matkaltamme, että hinta kannattaa aina aliarvioida - muuten vastaanottaja saattaa joutua maksamaan. Samaan lappuun luonnollisesti kirjoitetaan osoitetiedot uudelleen. Sitten mennään pakettipinon kanssa virkailijan luokse, joka näpyttää tietokoneelle kaiken sen, minkä olen juuri käsin näihin lappuihin kirjannut. WTF! Olisiko mitenkään mahdollista vaikka itse suoraan kirjata tiedot päätteelle, jotta yksi vaihe jäisi välistä. Vietimme postitoimistossa melkein tunnin. Takanani oleva jono ei varmasti osannut arvostaa moninkertaista työtä yhtään itseäni enempää.

Meidät oli kutsuttu myös suomalaistyttö A:n 2-vuotissyntymäpäiville. Erityisesti Pikku-O oli toivottu vieras, sillä samassa taloudessa asuu pian 5-vuotta täyttävä tyttö H, joiden kanssa Pikku-O pääsi leikkimään parina päivänä, kun T:lla oli opetusta ja Pikku-O:lla loma. Vietimme mukavan hetken kakun ja erilaisten suolaisten naposteltavien äärellä lasten puuhaillessa omissa hommissaan. E löysi Pahkasika-kirjan, ja yritti sitä tavailla. Täytyy tosin todeta, että sen ymmärtämiseen tarvitaan melko hyvä suomenkielentaito ja ehkä hieman enemmän ikää.

Erityisterveiset I:lle Helsinkiin - tsemppiä toipumiseen!