Kotiviikonlopun tapahtumia

Pikku-O:n sänky on sijainnut keskiviikkoillasta lähtien vaatehuoneessamme (jossa huoneen karusta nimestä huolimatta on kolmi-ikkunainen erkkeri sekä täysleveä parivuode). Vointi alkaa vähitellen olla sen verran hyvä, että sänky siirrettiin takaisin lastenhuoneeseen ennen iltaunien alkamista. Melkoinen tauti onkin ollut kyseessä. Eilen upposi muutama lusikallinen riisipuuroa sekä sama määrä jauhelihakeittoa. Tänään melkein puoliannosta puuroa aamulla ja kolme lusikallista perunamuusia päivällä sekä iltapalaksi lusikallinen puuroa, kolme juustorullaa sekä kokonainen muro. Nestelistaa ei silti ole enää tarpeen pitää, eikä 10ml ruisku innosta oikein ketään, kotitekoisesta osmosalista puhumattakaan. Heiveröiseen kuntoon joutuneen pikkumiehen kuoppasilmäisille kasvoille on ilmaantunut hymy ja muutama vitsikin on irronnut. Tästä(kin) siis noustaan.

Pikku-O:n sairastamisen vuoksi jouduimme perumaan lauantaille sovitun päivälliskutsun E:n ystävän kotiin, mikä harmitti E:a ja Iso-O:a kovasti. Itselläni on sen verran pöllämystynyt olo, että kutsun peruuntuminen ja kotiviikonloppu eivät varsinaisesti ole harmittaneet. Varsinkin, kun Havaijin esitykseni ei ole vieläkään valmis, joten tekemistä on riittänyt kotitöiden ja pikku-ukon huoltamisen ulkopuolellakin. Ja T:n tilanne, kuten arvata saattaa, on säilynyt ennallaan.

Keli on ollut kaunis, mutta kylmä - öisin on käynyt pakkasella. E ja Iso-O ovat viihtyneet pihalla hyvin, ja tänään vanhemmilta kysymättä istuttivat kukkapenkkiimme joitain löytämiään siemeniä. Etenevä kevät kertoo aikoinaan, mitä. Pihallamme on tapahtunut muutakin. Aamupuuromme keskeytyi, kun E huomasi ikkunamme alla, pensaan alaoksien suojissa haukan (Red Tail Hawk) syömässä pyydystämäänsä oravaa. Saimme mahdollisuuden seurata tätä harvinaista tapahtumaa yli kymmenen minuutin ajan. Häiriinnyttyään - todennäköisesti Iso-O:n kantapääkävelystä - haukka lähti siirtämään saalistaan takapihallemme ollen lähimmillään alle metrin päässä meistä. Aika vaikuttava näky. Melkoinen harmi on, etteivät kännykkäkamerakuvat oikein onnistuneet.

Haukka-bongauksen jälkeen E teki T:n kehoituksesta listan eläimistä, joita pihallamme on parin vuoden aikana ollut. Lukuisten lintujen lisäksi on syytä mainita ainakin metsäkauris, villikalkkunat, lepakot, haisunäätä, pesukarhu, maaoravat ja tavalliset oravat. E väittää nähneensä pöllönkin - itse en ole siitä niin varma. Lista oli pitkä; hämmentävän verran lajeja E jo tunnistaa, ainakin englanninkielisinä. Itse olen aina ollut huono erottamaan lintuja toisistaan - noloa - joten jaksan tätä kykyä ihmetellä.

Viikonloppu kääntyy jälleen lopuilleen ja on syytä suuntautua kohti seuraavaa arkiviikkoa. Saa nähdä, mitä se tuo tullessaan. Itselleni sopisi tavallinen arki ilman järisyttäviä uutisia mistäänpäin maailmaa.

Etäelämistä ja virustautioppia

Viikko on ollut aika erikoinen. Ajatuksin olen ollut veljen perheen mukana toisen lapset iloisen odotuksen käännyttyä jännitysnäytelmäksi lapsiveden mentyä viikkotilanteessa 23+2. K-M on siirretty Kuopioon ja toistaiseksi mitään uutisia ei ole kuulunut. Toivottavasti ei hetkeen kuulukaan. Voimia J ja K-M!

Etäseuraamisen lisäksi on tapahtunut kaikenlaista muutakin. Kevään ensimmäinen päivä, maanantai 21.3. kruunautui sakealla lumisateella. Lunta on satanut muinakin päivinä ja kelit ovat olleet selvästi aiempia viikkoja viileämpiä. Mitään ei kuitenkaan ole jäänyt maahan. Alkuviikosta toivuimme edellisviikon flunssasta, mutta nyt se onneksi alkaa olla menneen talven lumia. Sen sijaan Pikku-O sai koulusta mukaansa oikein viheliäisen viruksen, Noron, jonka kanssa on nyt kamppailtu keskiviikkoillasta lähtien. Ke-to mikään ei pysynyt sisällä ja tämä muutenkin pienikokoinen kaverimme kuihtui yli kaksi paunaa (meillä on paunoissa painon ilmoittava puntari). Kymmenen millilitran kokoisella ruiskulla on vastahankaisen pikkumiehen suuhun ruiskutettu kotitekoista Osmosalia monta kertaa tunnissa vuorokauden ajasta riippumatta toivoen sen pysyvän sisällä. Nyt paino on noussut melkein paunan verran, eikä oksentelu ja ripuloiti ole enää jatkuvaa, joten sairaalalta saatamme välttyä. Tilanne ei silti ole lainkaan ohi, ja valitettavasti on vain ajankysymys, milloin seuraava meistä on vuorossa. Tunnen vatsanpohjassani pientä kurnutusta.