Odottaessani kakun kypsymistä uunissa on hetki aikaa lennähtää takaisin menneeseen viikkoon. Edellinen viikonloppu oli juhlia täynnä, kun ensin Iso-O pääsi ystävänsä syntymäpäiville Rhode Islandissa sijaitsevaan äänitysstudioon leikkimään poppistaraa (Selena Gomez), jonka ainoa miinuspuoli Iso-O:n mielessä on on-off seurustelu Justin Bieberin kanssa, joka on "soooooooo old school". Tytöt äänittivät biisin ja saivat CD-levyn mukaansa. Taas oli parhaat synttärit "EVER".
Pikku-O oli kutsuttu suomalaistyttö H:n kuusivuotissyntymäpäiville Museum of Fine Arts:iin, ja paikasta johtuen ensin Iso-O ja lopulta me kaikki lähdimme mukaan. Pääsimme juhlien ajan kiertämään tässä upeassa museossa, jossa katsominen ei lopu kesken. Aivan museon vieressä on MassArt (Massachusetts College of Art and Design), johon Iso-O ilmoitti menevänsä lukion jälkeen. Syynä tähän kiinnostukseen on piirtämis- ym. taiteiluinnostuksen lisäksi kierrätyspäivästä löydetty ko. Collegen vesipullo. Syy sekin. Ei muuta kuin rahaa keräämäämään; lukuvuosi maksaa 30000 dollaria.
Koska olen jatkanut yötöiden tekemistä, en nähnyt lapsia kuin tiistaina. Halusin ilahduttaa pienellä huomiolla, ja leikkasin paperista pienet palaset jokaiselle. Iso-O:lle leikkasin iloisen naaman, E:lle miekan ja Pikku-O:lle pilven. Pilvi ei sopinut, kun isoveli sai miekan, vaan hän antoi sen pahastuneena T:lle. Kun seuraavana päivänä kysyin Pikku-O:lta, miksi hän ei tykännyt "pommin aiheuttamasta räjähdyspilvestä", levisi kasvoille ensin hämmentynyt, sitten ymmärryksestä iloinen ilme. Hän otti pilven takaisin T:lta - ja silppusi sen myöhemmin istuessaan ruokapöydässä n. tunnin muita pidempään.
Tiistaina minulta paikattiin elämäni ensimmäinen pysyvä hammas. En ollut yhtä reipas kuin Iso-O, vaan sain aikaiseksi oikean minispektaakkelin, kun yökkäysrefleksini aktivoitui, enkä saanut sitä rauhoitettua. Hammaslääkäri joutui muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaansa. Koko alaleukani puudutettiin, ja sain oikein konkreettisesti huomata, missä Aivohermo V:n kolmashaara kulkee. Tuntuipa todella ikävältä. Itse poraus ei sattunut sellaisen puudutuksen jälkeen, joten valittaa ei voi, mutta toivottavasti ei tarvitse sitä uudelleen kokea. Puudutus kesti helposti 5-6 tuntia, ja levisi jopa hieman kolmannen haaran ulkopuolelle.
E:n keskiviikkoinen MCAS jätti englanninkielen kokeet molemmilta isommilta taakse. Hyvin se kuulemma meni. Päivän päätteeksi T vei kolmikon paastonajan keskiviikkoillalliselle kirkolle, ja piti sen päätteeksi siellä hartauden mukanaolleille perheille.
Jotta elämässä säilyisi jännitys, sopi T E:n hyvän kaverin Ellan äidin kanssa, että torstai-iltapäivä sopisi hyvin playdate:ille, mutta unohti ilmoittaa tästä afterschool-program:in opettajille, ja poistui Boston Collegelle, jossa puhelimessa ei ole kantavuutta. Sain soiton varttia vaille neljä, miksi E ei saapunut after schooliin. Säikähdin ihan hirveästi. E:n poissaoloa selviteltiin monen opettajan, koulun rehtorin ja lopulta Ellan molempien vanhempien avulla, ja viimein, yli puolituntia katoamisilmoituksen jälkeen hän "löytyi" Ellan luota pelaamasta Minecraft:ia. T oli onnellisen tietämätön asiasta ennenkuin hänen puhelimensa alkoi lähettää viestiä toisensa jälkeen. Siinä vaiheessa tilanne oli jo ohi. Oli melkoisen avuton olo, kun kukaan ei vastannut puhelimeen.
Iso-O täyttää tulevalla viikolla 9 vuotta, ja aloimme juhliin valmistautumisen nyt illalla. Tarkoituksena on viettää perhesynttärit huomenna, ja kutsua kaverit perheineen "Vappu-bileisiin" toukokuussa. Iso-O olisi ehkä toivonut kaverisynttäreitä, muttei oikein osannut sanoa, minkälaisia, joten teemme niistä nyt niin mukavat kuin mahdollista. Valmisteluihin kuului kakku-ja Cup Cake-pohjien leipominen. Sekä Iso-O että Pikku-O olivat innokkaasti mukana. Jälkikäteen E pahastui, kun ei päässyt mukaan kaapimaan kulhoa. Pahastus ei meinannut mennä ohi sitten millään. Taitaa olla sellaista esimurrosikäisen reagointia äidin poissaolon johdosta. Ei E ole pitkään aikaan mikään innosta puhkuja ollut, kun kyseessä on ollut leipominen tai muu keittiötoiminta.
perjantai 28. maaliskuuta 2014
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Hammasteema jatkuu, opettajatapaamiset sekä MCAS
Olimme hammaslääkärissä koko porukka T:a lukuunottamatta. Iso-O sai uuden alahampaan, joten nyt suussa on kaksi muovista alkuperäisten rinnalla. Hän pääsi puhdistukseen ja fluoraukseen paikkauksen jälkeen. Meillä muilla hampaistamme otettiin aluksi röntgenkuvat, lapsilla rajoitetummat, minulla paljon ekstensiivisempi. Sen jälkeen ensin hammashoitaja (vai mikähän se oikea termi on) kävi hampaamme läpi puhdistaen ne huolella, minkä jälkeen hammaslääkäri teki oman tarkastuksensa. Yhden kohdalla aikaa meni helposti yli tunti, mutta olimme onneksi kaikki samaan aikaan. Seuraavanlainen tuomio tuli: E pitäisi laittaa oikomishoitoarvioon ASAP, Pikku-O:lla menee toistaiseksi hyvin, vaikka ahtaasti hampaat ovatkin, Iso-O:lle annetaan kuusi kuukautta aikaa ennenkuin oikomisarvio pitää tehdä, ja minulla on yksi reikä ja viisaudenhampaat pitäisi poistaa. Pöh. No, pureskelemme vielä näitä oikomisasioita sekä omalla kohdallani jatkan viivytystaistelua viisaudenhampaiden kohdalla. Hampaani pieni reikä paikataan ensi viikolla. Luulen, että kyseessä on sama reikä, jolle Suomessa ei koettu tarpeelliseksi tehdä mitään. Olen siis vähän kahden vaiheilla, kannattaako nytkään. Mutta menen silti. Saimme kaikki pussilliset hammashoitotarvikkeita sekä palkinnot hienosti menneestä puhdistuksesta. Minäkin.
Mukava iltapäivä oli myös hammashoitoa seuraava. Kävin kaikkien lasten opettajavanhempitapaamisissa putkeen. Aloitin E:n luokasta. Nuorella ja energisellä opettajalla ei ollut mitään huonoa sanottavaa. Sosiaalisuuttakin löytyy hyvin, huoli, joka erityisesti T:a vaivasi aiemmin. E on kaikilla osa-aluella edellä tavoitteista ja hyvin valmis siirtymään yläasteelle syksyllä. Enää on jäljellä kysymys, olenko minä.
Puolen tunnin suitsutuksen jälkeen siirryin Iso-O:n eläkeikää lähestyvän opettajan seuraan. Myös Iso-O:lla kaikki menee oikein hyvin. Vähän lisää keskittymistä kotitehtävien siisteyteen ja uskallusta tarttua vaikeampiin kirjoihin, niin upeasti sujuu. Iso-O:sta tykätään paljon, ja hänen suosiostaan suorastaan kilpaillaan ("the most popular girl", niinkuin elokuvissa sanotaan).
Parinkymmenen minuutin jälkeen marssin alakertaan ja Pikku-O:n luokkaan. Hän kehittyy kaikilla osa-alueilla aikataulun mukaisesti. Höpsöttelyvaihteen mennessä päälle hän uskoo hienosti yhdestä kerrasta, ja on helposti ohjattavissa oikealle raiteelle. Eräänä päivänä opettaja kuuli outoa karjumista käytävässä. Pikku-O lopetti heti, kun opettaja kysyi, mikä meininki. Kysyin jälkikäteen Pikku-O:lta, mistä oikein oli kyse. Kasvoille ilmestyi sekunnin murto-osan ajaksi vilpertti-ilme, josta heti arvasin, ettei kyse ollut pelkästään siitä, mitä hän minulle väitti:"I was coughing". Ihana oli myös päästä lukemaan Pikku-O:n kirjoittama teksti aiheesta, miksi hevonen on hänen lempieläimensä. Hän oli kirjoittanut kolme kappaletta hevosesta ("hors", jossa s-kirjain oli väärinpäin). Opettaja oli tyytyväinen, kun Pikku-O oli osannut kirjoittaa lyhyet sanat (a, the, an, at, to jne) oikein. Itseäni viihdytti eniten vokaalien lähes täydellinen puuttuminen, mikä on kuulemma tyypillistä. Because oli "bcos".
MCAS (Massachusetts Comprehensive Assessment System tai E:n sanoin: Massachusetts Child Abuse System) alkoi maanantaina Iso-O:n englanninkokeella, jatkui E:n englanninkokeella torstaina ja päättyi Iso-O:n toiseen englanninkokeeseen. E:lla jatkuu ensi viikolla englanninkielen toisella osalla. Matematiikka on molemmilla ja Science E:lla toukokuussa. Kokeilla mitataan koulujen tehokkuutta opetuksessa, ei niinkään lasten omaa menestystä. Mutta odotan silti innolla tulosten saapumista. MCAS on noin kymmenen vuotta vanha testikombinaatio, johon osallistuvat luokat 3-12. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin tarkoitus siirtyä PARCC (Partnership for Assessment of Readiness for College and Careers)-testeihin, joihin osallistutaan kaikilla luokka-asteilla K-12, ja jotka ovat paremmin yhteensopivia koko maan, eikä vain osavaltion, koulujen arvioinnissa. Ikäänkuin ylioppilaskoe joka vuosi Pikku-O:n ikäisistä lähtien.
Torstaina Iso-O oli kotona oksennustaudin vuoksi ja Pikku-O samalla, koska yskä (vrt. yllä) vaivasi. Mukava yllätys minulle, kun teen öitä. Omasta nukkumisesta ei tosin oikein meinnannut tulla mitään, kun kumpikin kävi vuorollaan kysymässä, joko nousen tai vieläkö nukun kauan tai valittelemassa tekemisen puutetta. Hassuja pieniä - tai no ei enää niin hirveän pieniä - ihmisiä. Molemmat lähtivät perjantaina jälleen kouluun.
T ajautui pienoiseen paniikkiin, kun kävi ilmi, että hänen passissa olevan viisuminsa vuoksi hän ei voi palata Taiwanista takaisin tänne, eikä uutta viisumiprosessia pystytä aloittamaan ennenkuin kesällä. Onneksi tuli kysyneeksi. Asiassa on kuitenkin säätämismahdollisuus. Hän pääsee takaisin turistiviisumilla, kun pystyy näyttämään paluulippunsa Suomeen. Se hänellä jo on. Kaikki menee siis hyvin. Meneehän.
Match Day oli taas. Saimme kuvat ja listan tulevista erikoistujista; kuusi neurologian ja kaksi neuropsykiatrian tulevaa erikoistujaa, jotka liittyvät porukkaamme heinäkuussa 2015. Oheisen linkin takana on hauska kirjoitus joidenkin lääkärien kokemuksista tuona erikoisena kohtalon päivänä.
Mukava iltapäivä oli myös hammashoitoa seuraava. Kävin kaikkien lasten opettajavanhempitapaamisissa putkeen. Aloitin E:n luokasta. Nuorella ja energisellä opettajalla ei ollut mitään huonoa sanottavaa. Sosiaalisuuttakin löytyy hyvin, huoli, joka erityisesti T:a vaivasi aiemmin. E on kaikilla osa-aluella edellä tavoitteista ja hyvin valmis siirtymään yläasteelle syksyllä. Enää on jäljellä kysymys, olenko minä.
Puolen tunnin suitsutuksen jälkeen siirryin Iso-O:n eläkeikää lähestyvän opettajan seuraan. Myös Iso-O:lla kaikki menee oikein hyvin. Vähän lisää keskittymistä kotitehtävien siisteyteen ja uskallusta tarttua vaikeampiin kirjoihin, niin upeasti sujuu. Iso-O:sta tykätään paljon, ja hänen suosiostaan suorastaan kilpaillaan ("the most popular girl", niinkuin elokuvissa sanotaan).
Parinkymmenen minuutin jälkeen marssin alakertaan ja Pikku-O:n luokkaan. Hän kehittyy kaikilla osa-alueilla aikataulun mukaisesti. Höpsöttelyvaihteen mennessä päälle hän uskoo hienosti yhdestä kerrasta, ja on helposti ohjattavissa oikealle raiteelle. Eräänä päivänä opettaja kuuli outoa karjumista käytävässä. Pikku-O lopetti heti, kun opettaja kysyi, mikä meininki. Kysyin jälkikäteen Pikku-O:lta, mistä oikein oli kyse. Kasvoille ilmestyi sekunnin murto-osan ajaksi vilpertti-ilme, josta heti arvasin, ettei kyse ollut pelkästään siitä, mitä hän minulle väitti:"I was coughing". Ihana oli myös päästä lukemaan Pikku-O:n kirjoittama teksti aiheesta, miksi hevonen on hänen lempieläimensä. Hän oli kirjoittanut kolme kappaletta hevosesta ("hors", jossa s-kirjain oli väärinpäin). Opettaja oli tyytyväinen, kun Pikku-O oli osannut kirjoittaa lyhyet sanat (a, the, an, at, to jne) oikein. Itseäni viihdytti eniten vokaalien lähes täydellinen puuttuminen, mikä on kuulemma tyypillistä. Because oli "bcos".
MCAS (Massachusetts Comprehensive Assessment System tai E:n sanoin: Massachusetts Child Abuse System) alkoi maanantaina Iso-O:n englanninkokeella, jatkui E:n englanninkokeella torstaina ja päättyi Iso-O:n toiseen englanninkokeeseen. E:lla jatkuu ensi viikolla englanninkielen toisella osalla. Matematiikka on molemmilla ja Science E:lla toukokuussa. Kokeilla mitataan koulujen tehokkuutta opetuksessa, ei niinkään lasten omaa menestystä. Mutta odotan silti innolla tulosten saapumista. MCAS on noin kymmenen vuotta vanha testikombinaatio, johon osallistuvat luokat 3-12. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin tarkoitus siirtyä PARCC (Partnership for Assessment of Readiness for College and Careers)-testeihin, joihin osallistutaan kaikilla luokka-asteilla K-12, ja jotka ovat paremmin yhteensopivia koko maan, eikä vain osavaltion, koulujen arvioinnissa. Ikäänkuin ylioppilaskoe joka vuosi Pikku-O:n ikäisistä lähtien.
Torstaina Iso-O oli kotona oksennustaudin vuoksi ja Pikku-O samalla, koska yskä (vrt. yllä) vaivasi. Mukava yllätys minulle, kun teen öitä. Omasta nukkumisesta ei tosin oikein meinnannut tulla mitään, kun kumpikin kävi vuorollaan kysymässä, joko nousen tai vieläkö nukun kauan tai valittelemassa tekemisen puutetta. Hassuja pieniä - tai no ei enää niin hirveän pieniä - ihmisiä. Molemmat lähtivät perjantaina jälleen kouluun.
T ajautui pienoiseen paniikkiin, kun kävi ilmi, että hänen passissa olevan viisuminsa vuoksi hän ei voi palata Taiwanista takaisin tänne, eikä uutta viisumiprosessia pystytä aloittamaan ennenkuin kesällä. Onneksi tuli kysyneeksi. Asiassa on kuitenkin säätämismahdollisuus. Hän pääsee takaisin turistiviisumilla, kun pystyy näyttämään paluulippunsa Suomeen. Se hänellä jo on. Kaikki menee siis hyvin. Meneehän.
Match Day oli taas. Saimme kuvat ja listan tulevista erikoistujista; kuusi neurologian ja kaksi neuropsykiatrian tulevaa erikoistujaa, jotka liittyvät porukkaamme heinäkuussa 2015. Oheisen linkin takana on hauska kirjoitus joidenkin lääkärien kokemuksista tuona erikoisena kohtalon päivänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)