Äitienpäivä

Suurta salaperäisyyttä oli ilmassa perjantaina koulustahakureissulla, kun E ja Iso-O yrittivät toisaalta piilotella omia tuotoksiaan, mutta toisaalta paljastaa, että kaikenlaista on tullut tehtyä ja oikeastaan ei haittaisi, vaikka äiti huomaisi jo etukäteen minkälaisia. Kortit saivat kuitenkin odottaa sunnuntaiaamua.

T laittoi kivan aamupalan: muroja ja suomalaistyyppistä vadelmajogurttia, paahtoleipää, paistettua kananmunaa, maustettua, italialaista makkaraa yhdessä sipulin kanssa sekä papuja ja paistettuja tomaatteja sekä juomaksi tuorepuristetun oloista appelsiinimehua ja kahvia. Samalla pääsin avaamaan paketoituja yllätyksiä, joita oli jälleen pinoksi saakka. Pikku-O oli askarrellut oman kuvansa ympärille hienot kehykset sekä tehnyt kortin, jossa antajan nimen lisäksi hauska itsepiirretty naama. E oli valmistanut kaksi isoa korttia, ja Iso-O yli kymmenen. Niitä sitten antajien ympäröimänä ihasteltiin.

T leikkasi oman tukkansa lisäksi E:n tukan, ja lähti pitkästä aikaa lenkille lähimetsäämme. E meni mukaan. Jo alkumatkasta E:n pyörän takarengas siirtyi kolauksen johdosta nykäyksen eteenpäin, ja ketjut lähtivät lenkin aikana seitsemän kertaa. Ei siitä juoksemisesta oikein mitään ollut tullut. Lenkin jälkeen T:n piti vielä korjata E:n pyörä. T:sta on tullut melkoinen remonttireiska, kun koko ajan tuntuu olevan tarvetta jonkinlaiselle korjaamiselle.

Vaikka oli äitienpäivä ja sunnuntai, tartuin villakoiraesiintymän bongattuani puolivahingossa imuriin, ja vetäisin mukaani molemmat O:t. E liittyi innokkaasti siivousjengiin lenkin jälkeen, ja taas pääsin helpommalla. Iso-O pesi lasiovet ja ikkunat sisäpuolelta sekä keittiön ja alakerran vessan lattian sekä pyyhki pölyt pöydiltä. Pikku-O pesi pesuhuoneen lattian. Ja E kaikki puulattiamme. Tulipa siistiä - ja aikalailla helpommin kuin ilman apulaisia!

Siivouksessa meni sen verran kauan, että ruoantekeminen viivästyi. Äitienpäivälounaamme - tai oikeammin päivällisemme klo viiden aikaan koostui perunamuusista, nakeista ja E:n tekemästä salaatista. Ok. Ei ehkä kovin loisteliasta, mutta maistui kaikille. Paitsi yllättäen Pikku-O:lle, joka parin nakin jälkeen totesi, ettei tykkää. Salaattikin meinasi pieneltä jäädä syömättä, mutta upposi sitten varsin nopeasti, kun ilmoitin, että jälkiruokajäätelö on tarjolla vain kaiken syöneille.

"Toukokuu on kiva kuukausi! Ensin on äitienpäivä, sitten isin nimipäivä, sitten minun nimipäiväni ja syntymäpäiväni ja lopuksi Pikku-O:n nimipäivä", totesi E. Niinpä. Ei muuta kuin kohti seuraavaa juhlapäivää.

Hammas hampaasta

Sunnuntaina asuinmaamme sai kiinni ykkösvihollisensa, ja kun vangitsemisen sijaan valitsi "hammas hampaasta"-taktiikan, on turvallisuustasoa jouduttu maassa nostamaan. Tätä turvallisuustason nousua ei juurikaan huomaisi Bostonissa liikkuessaan, paitsi jos oma työpaikka sattuisi sijaitsemaan merisotamuseon takana ja työmatka kulkemaan sen alueen läpi.

Pääsin itse torstai-iltana kirjaimellisesti kokemaan, kuinka turvallisuustaso on noussut. Samalla hetkellä kun polkaisin pyörään vauhtia, näin, kuinka valli ilmestyi eteeni kuin tyhjästä - enkä pystynyt tekemään mitään. Renkaan pudottua vallin jättämään kuoppaan, pyörän takaosan lennettyä 90 astetta, ja kaaduttuani itse osittain vallin päälle aika pysähtyi hetkeksi:"Sattuiko minuun? Menikö pyöräni rikki? Joudunko sairaalaan? Olenko hengissä?" Kun aika alkoi jälleen kulkea, ilmestyi viereeni tummaihoinen, säikähtäneen oloinen merivartiosotilas toistaen lauseita:"Oh my God, are you ok? I didn't see you! I am sorry!" Minuun ei sattunut yhtään ja pyörä oli aivan kunnossa, mutta adrenaliinimyrsky oli sitä luokkaa, että kotimatka sujui tavanomaista vauhdikkaammin.

Hammas hampaasta on toteutunut myös perheessämme Iso-O:n toimesta. Viikon aikana suusta on pudonnut kaksi hammasta - ensimmäinen pari päivää sitten ja toinen tänään perjantai-iltana ollessamme T:n tiedekunnan illallisella koko porukalla. Aivan yllättäen, kesken ruokailun Iso-O:lla tuli kiire vessaan huuhtelemaan suutaan, kun vieressä istunut T oli salakavalasti nyppäissyt aivan irtiolleen hampaan pois. Verta ei tullut juuri lainkaan. Tämä on aika hauska vaihe, kun suu on täynnä koloja ja erikokoisia hampaita. Pysyvien hampaiden ilmaantuminen muuttaa ulkonäköä melkoisesti. Erityisesti E:n kohdalla sen huomaa, kun katsoo valokuvia parin vuoden takaa ja vertaa nykyiseen.

Pikku-O:sta on tullut entistäkin innokkaampi hampaiden harjaaja, kun hän sai omasta koulustaan mukaansa uuden hammasharjan sekä Sponge Bob-hammastahnan ("Pans Paa Pee Päts"=Sponge Bob Square Pants). Kaikki pitää saada tehdä itse alusta loppuun. Tavallaan hienoa, mutta voitte varmasti kuvitella, kuinka hermoja raastavaa voi olla tämä itsetekemisen vaatimus silloin, kun on kiire lähteä eteenpäin. Hammaspesu hammaspesusta.