Minusta tuli jälleen täti. Veljen vaimo sai sinniteltyä sairaalassa ilman lapsivettä kuuden viikon ajan, ja maanantaina syntyi pikkuinen taistelija viikolla 29+2. Kokoa pienellä oli yli 1,3kg ja pituuttakin 37cm. Onnittelut koko perheelle! Toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin hyvin, ja kaksi sairaalassa olijaa toipuvat pian hurjista kokemuksistaan. Olen ollut innokas blogin seuraaja, ja ihastellut sitä aktiivisuutta, jolla blogia on kommentoitu. Huomaa, että keskosperheen kokemukset kiinnostavat laajalti; blogia kun on selvästi käynyt lukemassa moni muukin kuin KM:n ja J:n ystävä ja sukulainen.
Meidän elämästämme ei ole samanlaista dramatiikkaa ja tunnetta kerrottavissa. Viikon alkupuoli on sujunut normaalisti töissä ja koulussa. T sai palautettua Kant-paperinsa ja keräilee tavoilleen uskollisena itselleen kaikenlaista muuta puuhaa. Kuten sellaisen pikkujutun kuin Valtiotieteellisen tiedekunnan gradun kirjoittamisen toukokuun loppuun mennessä. Tai abstraktin lähettämisen syksyllä olevaa kongressia varten tämän viikon perjantaihin mennessä. Muista rästihommista puhumattakaan.
Loppukevennyksenä E:n tokaisu ruokapöydässä miettiessämme Iso-O:n luokan hautomien tipujen mahdollista karkuretkeä, kun tiput tulevat jokin päivä meille hoidettavaksi:" I would call to the animal shelter and shout: Watch out! Wild chickens on the loose!"
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Vappuhulinaa
Iso-O oli meistä ainoa, joka juhli vappua. Ja tarkkaanottaen hänkään ei juhlinut vappua vaan kaverinsa syntymäpäiviä, sillä eihän täällä edes koko käsitettä tunneta. Tai tunnetaan, jos laajentaa "täällä" koskemaan Bostonin suomalaisia, joilla oli jälleen vuosittaiset kekkerit Scandinavian Living Centerilla kotikaupungissamme Newtonissa, ja joihin taaskaan emme osallistuneet.
Meidän vappumme sujui kotona. Kirjasto-ja syntymäpäiväreissun lisäksi ei tullut paljon kurkisteltua keltaisen talomme pihapiirin ulkopuolelle. Molempina päivinä oli oikein kaunista, mutta sunnuntaina joutui laittamaan takkia päälle ja pitkiä housuja jalkaan lämpömittarin lukemien jäädessä selvästi 15*C alapuolelle. Yöllä oli jopa käynyt lähellä 0*C tiesi yömyöhälle kirjoituksensa äärellä viihtynyt T kertoa.
Vaikka emme varsinaisesti juhlineet vappua, koostui ruokavaliomme varsin vapputunnelmiin sopivista tuotteista - nakeista ja itsetehdystä perunasalaatista. Lievästi liioittelun puolelle tuli mentyä perunasalaatin määrän kanssa. Sitä syödään vielä alkuviikostakin. Nakit sen sijaan upposivat viimeistä myöten, vaikka yllättäen Pikku-O ei niistä välittänytkään. Jälkiruoaksi oli taatelikakkua - taas - ja jäätelöä, jota on tullut hankittua vähän turhan isolla kädellä sen ollessa jatkuvasti tarjouksessa. "Tulee säästettyä, kun hankkii jäätelöä alennuksella pakkaseen". Joopa joo.
Massiivisen nettisurffailun tuloksena sain varattua meille hotelliyöt sekä Philadelphiaan että Washington DC:hin kesäreissuamme varten. Aikaa kului hirveän paljon, sillä en ollut varautunut hotellien pikaiseen täyttymiseen. Niin, tai niiden hotellien pikaiseen täyttymiseen, joihin meidän "hinnat alkaen" apuraha-(tai sen puute)perheemme voi majoittua.. Onnistuin kuitenkin mielestäni kohtuullisen hyvin. Kesäreissu sitten näyttää, kuinka hyvin. Philadelphian ja Washington DC:n lisäksi on tarkoituksemme käydä tervehtimässä North Carolinan pääkaupunki Raleighiin jo yli kymmenen vuotta sitten muuttanutta ystäväämme. Takapenkki varmasti riemastuu pitkistä ajopäivistämme. Toivotaan, että Philadelpiassa oleva tenttini menee hyvin, sillä muuten voi olla mieli aika mustana ja reissun tunnelma kärsiä jo heti alkumatkasta.
Aika uskomatonta, että on jo toukokuu. Olemme asuneet täällä pian kaksi vuotta. Tuntuuko teistäkin, että vastahan nuo lähtivät?
Meidän vappumme sujui kotona. Kirjasto-ja syntymäpäiväreissun lisäksi ei tullut paljon kurkisteltua keltaisen talomme pihapiirin ulkopuolelle. Molempina päivinä oli oikein kaunista, mutta sunnuntaina joutui laittamaan takkia päälle ja pitkiä housuja jalkaan lämpömittarin lukemien jäädessä selvästi 15*C alapuolelle. Yöllä oli jopa käynyt lähellä 0*C tiesi yömyöhälle kirjoituksensa äärellä viihtynyt T kertoa.
Vaikka emme varsinaisesti juhlineet vappua, koostui ruokavaliomme varsin vapputunnelmiin sopivista tuotteista - nakeista ja itsetehdystä perunasalaatista. Lievästi liioittelun puolelle tuli mentyä perunasalaatin määrän kanssa. Sitä syödään vielä alkuviikostakin. Nakit sen sijaan upposivat viimeistä myöten, vaikka yllättäen Pikku-O ei niistä välittänytkään. Jälkiruoaksi oli taatelikakkua - taas - ja jäätelöä, jota on tullut hankittua vähän turhan isolla kädellä sen ollessa jatkuvasti tarjouksessa. "Tulee säästettyä, kun hankkii jäätelöä alennuksella pakkaseen". Joopa joo.
Massiivisen nettisurffailun tuloksena sain varattua meille hotelliyöt sekä Philadelphiaan että Washington DC:hin kesäreissuamme varten. Aikaa kului hirveän paljon, sillä en ollut varautunut hotellien pikaiseen täyttymiseen. Niin, tai niiden hotellien pikaiseen täyttymiseen, joihin meidän "hinnat alkaen" apuraha-(tai sen puute)perheemme voi majoittua.. Onnistuin kuitenkin mielestäni kohtuullisen hyvin. Kesäreissu sitten näyttää, kuinka hyvin. Philadelphian ja Washington DC:n lisäksi on tarkoituksemme käydä tervehtimässä North Carolinan pääkaupunki Raleighiin jo yli kymmenen vuotta sitten muuttanutta ystäväämme. Takapenkki varmasti riemastuu pitkistä ajopäivistämme. Toivotaan, että Philadelpiassa oleva tenttini menee hyvin, sillä muuten voi olla mieli aika mustana ja reissun tunnelma kärsiä jo heti alkumatkasta.
Aika uskomatonta, että on jo toukokuu. Olemme asuneet täällä pian kaksi vuotta. Tuntuuko teistäkin, että vastahan nuo lähtivät?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)